Huima kävi toisen kerran vesijuoksemassa, ja fyssari totesi että hänellä ei hermo riittäisi näin jästipäisen koiran kanssa. Kehtasipa vielä verrata Huimaa johonkin tapaamaansa uppiniskaisuuden multihuipentuma-akitaan.   Mutta jos Huima ei tahdo niin Huima ei tahdo. Tällä kertaa se tuli sentään kylpylään sisälle jo ihan mielellään, mutta muutoin sen yhteistyöhalukkuudessa kyllä oli ehkä hiukan parantamisen varaa… 


Huiman lanneranka oli aika lailla jumissa kaikesta könkkäämisestä, mutta ei sieltä mitään hälyttävää kumminkaan löytynyt. Kuntoutuminen on kai ihan kohtalaisesti aikataulussa. Tällä kertaa Huima kahlaili 20 minuuttia ilman taukoa, ja jos se osaisi kiroilla, se olisi taatusti päräyttänyt muutaman valitun manauksen. Se myös lintsasi taitavasti ja kiskoi itseään eteenpäin enimmäkseen etutassuilla, ja vain silloin kun se oli vaarassa pamahtaa takaseinään se potki itsensä takajalkojakin käyttäen takaisin oikealle paikalle. Kevyemmin se kuitenkin liikkui kuin viimeksi, eikä alkanut juuri puuskuttaa tai vinkuakaan. Maton nopeus ja veden syvyys vaihtelivat tällä kertaa vähän väliä kun koitettiin löytää Huimalle optimiasetuksia, mutta kaiken kaikkiaan se polskutteli syvemmällä ja nopeammin kuin viimeksi.


Heti altaasta noustuaan Huima liikkui huomattavasti paremmin, samoin tänä aamuna se painoi menemään kuin nuori hirvi, eikä ravatessakaan ontunut oikein ollenkaan! Eipä mene rahat hukkaan ainakaan.  


* * *


Keskiviikkona tokoiltiin Peen ja Nooran kanssa ostoskeskuksella hirveässä myrskytuulessa. Kiva kun saatiin häiriötä Nalasta – se kun ei oikein rakasta Tomeraa niin siinä onkin häiriötä kerrakseen. 


Liikkeestä seisomista: otin käsiavun mukaan, ja meni paljon paremmin kuin tiistaina. Avo-kaukoja niin että Pee palkkasi vierestä (ok), pieniä seuraamispätkiä (ok). Pitkästä aikaa merkin kiertämistä: meni huippuhyvin siihen nähden että sitä ei olla harjoiteltu juuri ollenkaan. Vauhtiakin oli hyvin, matkaa enimmillään ehkä 10 metriä. Tässä tuli taas huomatuksi se, että kun Tomppa oli kauempana minusta ja  ilman tukea ja turvaa, niin se otti myös enemmän häiriötä pelottavasta Nalasta.


Tokapätkällä tunnaria, joka meni ensi yrittämällä huippuhyvin, mutta sitten piti taas pilata sekin ottamalla toinen kerta niin että Nala hötkyili kapula-apajille myös, ja tietenkin Tomeralta sekosi siitä pasmat. Häiriötreenejä tarvittaisiin kyllä ehdottomasti lisää! Lopuksi pitkä seuraaminen ja siitä maksispalkka (Tomera vinkui ja sähläsi ekat askeleet ), ja lopuksi paikallamakuu jossa Tomera ekalla yrittämällä nousi kun tavallista rajumpi tuulenpuuska iski siihen, ja vielä toinen onnistunut toisto perään.


Huiman kanssa ei vieläkään voinut tehdä mitään kun se on niin hirveän hötky, mutta josko jossain välissä saisi sen väsytettyä etukäteen niin että pysyisi jotakuinkin nahoissaan… Kivaa oli taas treenailla, eiköhän tästä taas päästä ruotuun harrastusten suhteen!