Tomera on päättänyt pullauttaa kevätpennut uunista ja pesii keittiön ruokapöydän alla. Se makaa tiukalla kiepillä, ja puhuteltaessa visputtaa häntäänsä vain viimeisestä nivelestä. Tätä se sitten on taas seuraavat viikot.

Tänä aamuna raskaus-asiat unohtuivat kuitenkin sen sileän tien kun törmättiin nurkilla peuralauman tuoreisiin jälkiin. Pienenpieniä sorkanjälkiä oli siellä täällä tiellä ja polulla, ja kumpikin pystykorva meni niistä aivan sekaisin. Huimakin, joka ei normaalisti välitä sorkkaeläimistä. Eipä ollut pitkä aamulenkki se, mutta sitäkin äänekkäämpi.

Myös ketut ovat olleet kovin aktiivisia, varsinkin kuutamoöinä kuuluu sieltä täältä ei-niin-kaunista konsertointia. Koirat kuunetelevat rääkäisyjä kiinnostuneina, ja yhtä talon takaa huhuilevaa kettua Huima olisi mielellään lähtenyt läksyttämäänkin. Kai se on parasta pitää nyt kumpaakin hurjapäätä vähän aikaa kiinni, vaikka jo haaveilinkin vapauttavani Huiman kunhan lumet vähenevät.

Nyt kun Huima on taas hulvattoman iloinen ja touhukas, huomaa miten kipeä ja nuutunut se oikeastaan onkaan ollut. Mutta kun sitä on verrannut rauhalliseen Tomeraan, niin sitä ei jotenkin vaan ole tullut huomanneeksi. Voihan se olla että se on ollut vähän masentunutkin kun ollaan vaan paarustettu kyläteitä edestakaisin omalla porukalla. Maanantaina Huima otti ensimmäiset laukka-askeleensa, ja välillä se ravaakin jo ihan hienosti ja vain aavistuksen jäykästi. Toisinaan se ontuu vielä hiukan enemmänkin, mutta jos paranemisennuste oli 2–6 kuukautta, niin hyvin pyyhkii. Viikonloppuna leikkauksesta tulee tasan kaksi kuukautta.  Onpa ihanaa tulla taas töistä kotiin, kun Huima juoksee ovelle vastaan. 

Koska Huima on toipunut niin hyvin, se on päässyt pariin otteeseen jo ihan vähän tokoilemaankin hötkyilystä huolimatta. Ehkä nyt saa jo ihan vähän höyrytäkin! Maanantaina Huima teki vähän seuraamista ja liikkeestä istumista Konepajalla, ja sen jälkeen se pääsi Rudyn kanssa kaksin lenkille. Tiistaina käytiin Jokelassa, ja Huima sai seurata, tehdä paikallaistumisen (remmissä ) ja tunnarin. Ja kappas vaan kun kaikesta liiasta energiasta huolimatta Huima löysi oman kapulansa kolmen muun joukosta! Vaikka Tomeran treeni oli aika onneton, oli silti mukava reissu kun mukana oli uusia ihmisiä, ja treenin päälle tehtiin vielä rento lenkki hobittiväen kanssa. 

Tomppakin siis tokoili sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina. Sunnuntaina se oli jo vähän nuuduksissa, ja maanantaina ja tiistaina aika vetämätön. Pitää nyt valeraskauden ajan keskittyä noihin rauhallisiin liikkeisiin, eikä koittaa väkisin saada siihen vauhtia. Treeneistä ei taida olla paljon muuta mainittavaa kuin se, että tiistaina paikalla oli myös lapsihäiriö, johon Tomera suhtautui vallan hyvin – tai toisin sanoen ihan välinpitämättömästi. Sitten kun mentiin tekemään kaukoja aivan viereen ja jätin Tomeran yksin, se kyllä häiriintyi vähän. Mutta ihan loistavaa, eivät ne lapset kokeissakaan kehään tule!