Kun ollaan monta viikkoa nökötetty itseksemme Tompan juoksun ja Huiman tassun takia, otettiin sunnuntaina vahinkoa takaisin ihan urakalla. 


Huima aloitti aamunsa kunnon lenkillä – ekaa kertaa tehtiin meidän "normaaleista" lenkeistä se lyhin, eli 3,6 kilometrin kierros koulun ympäri. Kahden ja puolen kilsan jälkeen Huima alkoi väsähtää, mutta ontuminen ei onneksi kuitenkaan juuri lisääntynyt kotia kohti mennessä. Tällä hetkellä Huima liikkuu myös enimmän osan lenkeistä ravaten: hitaassa ravissa se ei edes kovin onnu, ja reippaampi ravikin on vetävän näköistä vaikka siinä se kyllä edelleen niiaakin aika reilusti. 


Kun Huima oli väsytetty, lähdettiin Tompan kanssa takametsälenkille Kete ja Ledi seurana. Huima kuului protestoivan aika railakkaasti sisällä kun hänet jätettiin matkasta, mutta eipä auta, elämä on välillä julmaa. Tomppa antoi metsässä Ketelle välillä aika kiivastakin palautetta siitä kun Kete ihan hiukan vaan suunnitteli Tomeran selkään kiipeämistä, mutta muuten lenkkeily sujui vallan hienosti vaikka Tomeralla oli selvästi vähän leikkivajausta. Lenkin jälkeen Ledi pääsi sisälle moikkaamaan Huimaa, ja sen verran Huima oli väsyksissä että iloisen tervehdyksen jälkeen se meni olkkariin nukkumaan. Mutta olipa eka kerta kahteen kuukauteen kun Huima varsinaisesti tapasi kavereita!


Nahkakavieraitten poistuttua Tomera vetäisi tunnin tirsat, jonka jälkeen lähdettiin tekemään pieni viestiharjoitus uimakuopalle. Taikalle ja Tomeralle tehtiin kummallekin samanlainen harjoitus, tarkoituksena lähinnä muistutella hommaa mieliin pitkän tauon jälkeen. Kolme osuutta juoksua lyhyellä näköyhteyden katkeamisella, matkaa ehkä parisataa metriä. Kummatkin juoksivat tosi hienosti, ja Taika varsinkin on oikea täsmäohjus! Ja Tomppa sai kokeilla uutta hienoa joululahja-viestikaulaintaan. 


Treenin jälkeen Tomppa jäi autoon odottelemaan kun Nuutti ja Pee kävivät kyläilemässä. Nuutin tervehdys Huimalle oli niin railakas, että se pääsi nopean tapaamisen jälkeen arestiin kodinhoitohuoneeseen. Eiköhän se mummeli silti ollut ihan tyytyväinen kun kaverit eivät olekaan ihan lopullisesti hylänneet. 


Alkuillasta lähdettiin vielä Tomeran kanssa Hikiälle treffaamaan Kaisua ja Rudya. Ihana tunnin lenkki saatiin tehtyä, ja tulipa huomattua että Tomppa ei ole yhtään niin ankara tuommoisille vähän varttuneemmille kosijoille. Sitten kun tarpeeksi alkoi ärsyttää, niin se alkoi irvistellä ja kimittää Rudya kauemmas, mutta huomattavasti pidempi pinna sillä oli kuin Keten kanssa. Lenkin jälkeen istuskeltiin vielä tunnin verran kahvittelemassa ulkosalla – mahtavaa kun pakkaset loppuivat ja kevät tulee!


Illalla oli pakko vielä raahautua Huiman kanssa parin kilometrin lenkille, ja johan se taas jaksoi lenkkeillä hyvin kun oli päivän levännyt. Nyt alkaa pahasti näyttää siltä että Huima kuntoutuu tästä varsin nopeasti ellei mitään takapakkeja enää tule. 


Tänä aamuna taisin keksiä mistä eilinen yht'äkkinen urosten kiinnostus Tomeraan johtuu: se on taas välillä vuotanut ihan hiukan jotain vaaleaa töhnää, kuten se muistaakseni teki viimeksikin joitain viikkoja juoksun jälkeen.