Sunnuntaina Tomera kävi pyörähtämässä Eurassa näyttelyssä kahden vuoden tauon jälkeen. Ei ehditty yhtään harjoittelemaan seisomista tai muutakaan etukäteen, mutta Tompassa on se kiva puoli että se yleensä osaa kyllä käyttäytyä. Näyttelypaikalla vasta muistin että siinä hommassa tavataan katsoa hampaatkin, mutta eipä siinä ollut Tomeran mielestä mitään kummallista tai vastenmielistä, ja tuomarikin oli kyllä oikein miellyttävä ja osasi käsitellä koiria nätisti. Ja ihme juttu – Tomera seurusteli näyttelypaikalla vapaaehtoisesti kahdenkin eri pikkutytön kanssa. 

Tulos oli ihan mieleinen, EH hyvällä arvostelulla. Tosin tuomarilla oli ihan eri näkemys Tomerasta kuin itsellä – kuvittelin Tompan saavan sapiskaa hörökorvista, iloisesta hännästä ja isosta koosta, sekä kehuja upeasta turkista, mutta häntä ja korvat olivat tuomarin mielestä hyvät ja koosta ei sanottu mitään. Turkista mainittiin vaan että se on "hieman laineikas". Höh.

Tässä koko arvostelu (tuomari Jari Fors):

Musta vaalein merkein. Hyvä pää ja korvat, samoin kaula.

Selässä hieman pehmeyttä. Jyrkkä lantio.

Hyvät raajat ja häntä. 

Hieman laineikas karvapeite. 

Kevyet liikkeet.

Luonne oikea.

Suhtautuminen tuomariin - rodunomainen lähestyttäessä.

Huima olisi varmaan muuten nauttinut kun pääsi keskelle näyttelyhulinaa pitkän hiljaiselon jälkeen, mutta taisi olla jo väsynyt kun poti sunnuntai-iltana kotimatkalla pikaripulin. Kolmen vetisen ripulipläjäyksen jälkeen se oli kotiin päästyä ihan tattis, mutta nutrisalin, maitohappobakteerien ja tunnin levon jälkeen se oli jo innolla lenkkeilemässä. Iltaruoka maistui, ja aamulla peräpäästä ei tullut enää mitään. 

Lauantaina Tomppa kaahaili Liekoveden jäällä raviradalla, ja myrskyisästä säästä huolimatta oli aika ihanaa.