Perjantain treeneihin Tiina oli kehitellyt ihan pirullisen radan jossa teemana oli sivusuuntaiset viennit. Ensinnäkin rata oli niin epälooginen, että sitä oli mahdoton muistaa, ja Tomerallekin siinä oli aika paljon ihan uutta juttua, pimeitä kulmia ja tosiaan pitkiä sivusuuntaisia estevälejä. Kerrankin suhtauduin kuitenkin positiivisesti, ja ajattelin että mennään sitten vaikka kaksi estettä kerrallaan lihapullalla vieden. Pitäisiköhän alkaa yleensäottaen vähän positiivisemmaksi?


Sen verran valeraskaus taisi Tomskua painaa, että vauhtia ei juurikaan ollut – mikä oli tässä harjoituksessa pelkästään eduksi  – mutta hienosti pikku viirupää jaksoi tällä kertaa taas yrittää. Radan helpoimmassa kohdassa se ei aluksi meinannut millään mennä putkeen vaan palasi aina takaisin ja putken päällä olleelle aalle, mutta nuo vaikeammat kohdat sujuivatkin sitten yllättäen aika kivasti! Jotakuinkin viiden esteen pätkissä tehtiin koko 20 esteen rata kerralla, ja useampaakin kohtaa paikkailtiin päälle. Lopussa Tomppa oli aika kuitti, mutta jaksoi kuitenkin pinnistellä maaliin saakka. Palkkana tällä kertaa pelkästään syötävät.


Persjättöjä radalla oli useampiakin, ja ne sujuivat tällä kertaa hyvin, paitsi että teen ne aina liian aikaisin. Yhdessä estevälissä ehdin kerran tehdä jopa kolmekin persjättöä , mutta kiltisti Tomppa vaan tuli perässä. Takaaleikkauksia oli joitakin, ja  ne ovat putkelle selvästi hankalampia kuin esim. aidoille. Ihan harjoituksen lopussa Tomppa roiskaisi vikana esteenä olleen muurin yli niin että harjalla olevat palaset lensivät, ja kylläpä se ponnistikin aika rivakasti siitä vielä seuraavankin aidan yli. Tehtiin sama kohta vielä uudelleen vähän paremmalla ilmavaralla, ei jäänyt mitään hampaankoloon.


Tunnin lopuksi tehtiin muutamaan otteeseen vielä kepit, niitä pitäisi nyt päästä verestämään paljon useammin. Samoin keinua. Ja taaskaan Tomera ei olisi halunnut tulla radalta ollenkaan pois – voi kun sen saisi aina pidettyä näin hyvällä mielellä!


Muistelin illalla miten muinoin Huiman kanssa treenatessa Timppa aina kielsi hihittelemästä ja käski sen sijaan ohjaamaan, mutta luulen että hihittely toimii kyllä Tompankin kanssa.  Kun hihittää, ei voi samaan aikaan jännittää, ahdistua, tai paineistaa koiraa. Pitäisköhän tästä aiheesta lanseerata ihan joku hihitysmetodi-systeemi?