Tomera taisi ottaa todesta uhkauksen rukkasiksi joutumisesta kun perjantain treeneissä agility maistui taas ihan eri lailla kuin maanantaina. Oltiinkin kyllä molemmat huomattavasti pirteämmällä tuulella, kyllä se vaan taitaa vaikuttaa.


Tarja oli perjantain treeneissä tuuraamassa, ja tykkään kyllä tyylistään kovasti. On meillä muutenkin kyllä niin hyvät kouluttajat ja puitteet, että ihme on jos kohta ei ala edistystä tapahtua! Välillä eri kouluttajat vaan opettavat niin eri tyylistä ohjausta (käytetääkö kroppaa vai ei, ohjataanko kahdella vai yhdellä kädellä...), että siinä tuppaa joskus turhautumaan.


Perjantain harjoitus oli täysmittainen (ehkä kakkosten?) rata, jota tehtiin kahdessa pätkässä (1-10 ja 10-21). Eka pätkällä Tomera oli niin innoissaan lähdössä että puski väkisin toisesta aidasta ohi kun olisi pitänyt kääntyä, ja Tarjan mielestä Tompan epävarmuutta vaan lisää, jos  palkkaan sitä silloinkin kun ohjaan oikein ja Tomera tekee väärin. Mutta kun on niin vaikea tietää milloin vika missäkin on! Ohjeeksi saatiin tässä kohtaa ottaa Tomppa tiukasti haltuun heti ekan esteen jälkeen ja namittaa siitä heti, ja toimihan se. Namin antaminen ei katkaissut edes menoa, vaan Tomppa mussutti samalla kun tein jo valssia seuraavalle esteelle. Ja seuraavalla kerralla se pysyi siinä kohdassa hallinnassa jo ilman namia. On kai se tietty selvä, että jos se edellisellä kerralla palkataan jostain vikaliikkeestä, se tekee saman seuraavallakin kerralla.


Sen verran jännitti miten Tomera toimii, että unohdin taas lahjakkaasti radankin. Tomppa kumminkin meni sinne minne ohjattiin, joten eipä väliä. Paikkailtiin alkurataa vielä pätkissä, ja vaikka Tomppa lopussa jo näytti vähän väsähtäneelle, se teki kuitenkin vielä ihan hienosti. Ja kepit radan osana meni noin vaan!


Toisella kierroksella lähdettiin liikkeelle kepeiltä, joka oli ekan kierroksen vika este. Kepit piti mennä oikealta, ja kaartaa sen jälkeen 180° käännös vasemmalla puolella olevalle putkelle. Putki löytyi hyvin, suora mentiin sujuvasti, ja nurkassa 90° kulmassa ollut aitaparikin kierrettiin hienosti. Matka jatkui, ja yllättäen päästiin loppuun saakka ilman ainuttakaan virhettä tai töksähdystä! Jee, ehkä Tompan hienoin suoritus ikinä! Ja siihen sitten olikin hyvä lopettaa – en uskaltanut tehdä tuon jälkeen enää mitään muuta, vaikka aikaakin olisi ollut kun oltiin paikalla Nalan kanssa kahdestaan.

* * *

Lauantai-aamuna lähdettiin sitten hyvillä mielin epiksiin Orimattilan Hurttahalliin. Mittelöt olivat vain möllikoirille (ratoina tosimölli ja mölli), mutta koiria oli silti paikalla niin paljon, että Tompan piti odotella kolme tuntia vuoroaan lentoboksissa.


Halli oli muuten ihan kiva kivituhkapohjainen peltihalli, mutta kauhean pieni. Koosta johtuen Tomppaa ei voinut käydä tutustuttamassa halliin etukäteen, ja vähän arvelinkin että sen keskittyminen ei ehkä ihan riitä vieraassa hallissa vierailla esteillä, oudolla pohjalla ja vieraitten ihmisten keskellä. Onneksi hallissa ei saanut olla kerrallaan kuin kaksi koiraa odottamassa, joten koirahäiriötä ei ollut. Radalla oli 17 estettä, keinu, puomi, pussi, muuri + putket ja aidat.


Tomppa lähti radalle ihan hyvin, mutta ekassa kurvissa se alkoi ihmetellä missä oikein on, kävi moikkaamassa tuomarin ja teki muutaman kiellon. Ihan rennolle ja tyyytyväiselle se näytti koko ajan, eikä ottanut itseensä kun korjailin sen menoa. Tuloksena hyl ja aikaa 56 sekuntia. Tajusin paikanpäällä että Tomera ei ole ikinä tehnyt noin pitkää pätkää kerrallaan ilman välipalkkaa, eikä myöskään treenannut puoleetoista vuoteen missään vieraassa paikassa. Että siihenkin nähden aika kivasti kumminkin!


Toka rata sujuikin sitten jo meidän tasoon nähden huippuhyvin! Kun ei tarvinnut enää keskittyä ympäristöön, oli meno aika sujuvaa. Pientä haparointia toki siellä täällä, mutta tältä kierrokselta virheitä 0 (!)  ja aika 41 sekuntia! Tuolla ajalla oltaisiin varmaan nipin napin alitettu ihanneaika oikeissakin kisoissa. Tuomari kävi radan jälkeen kertomassa että meidän kummankin radan kaikki ylösmenokontaktit olivat ihan hilkulla. Treenin alle siis...


Koska oltiin suoritusvuorossa vikana, niin jäätin urakan päätteeksi  vielä halliin syömään maksalaatikot ja leikkimään pallolla, ja palkintojenjaon aikana tehtiin vähän kaukoja ja perusasentojakin.  Pitkää odottelua lukuunottamatta epistely oli meille ihan huipputreeniä, ja kummallekin jäi hyvä fiilis.

* * *

Jäyhä Jököttäjä kävi torstaina taas kylpylässä laittamassa hanttiin. Jumissa se oli edelleen/taas, ja tällä kertaa jumia löytyi myös kipeän jalan kintereestä. Hiukan jäi epäselväksi että pitäisikö siitä olla huolissaan, mutta toivottavasti se on jumiutunut vain ontumisesta. Tällä kertaa Hui kahlasi vähän lyhyemmän aikaa, mutta nopeammalla vauhdilla. Ja kas kummaa, silloin kun keskityttiin vain juttelemiseen eikä kiinnitetty Huimaan mitään huomiota, se alkoi tehdä töitä paljon paremmin. Jotenkin aika tyypillistä mummua.