Ei se Huiman vatsatauti mikään ihan pikaversio ollutkaan. Maanantaina se oli  työpäivän aikana oksentanut sappinesteitä, mutta muuten ei mitään vaivaa. Tiistai-aamuna se teki niin priimat tuotokset kuin vain tehdä voi, mutta tiistaina iltapäivästä se oli sitten taas tehnyt oikein kunnon sotkut työhuoneeseen kummastakin päästä. Muutoin se oli kyllä ihan pirteä, ja aamuruoatkin olivat ehtineet sulaa ennen oksentamista. Ja tietäähän sen että kauhea nälkä tuommoisesta ripuloinnista ja oksentelusta tulee. 

Koska Huima vaikutti olevan ihan voimissaan, lähdettiin sotkujen siivoamisen jälkeen Jokelaan tokotreffeille. Varmuuden vuoksi pöpöpesät saivat treenata vikana, tai Huima nyt ei oikein voinut mitään tehdä kun leijui taas kaksi metriä ilmassa vaikka pidin sen lyhyessä hihnassa. Sen normaalistikin korkeat kierrokset olivat pitkän lepäilyn jälkeen ihan uusissa sfääreissä.

Tomppa aloitteli tauon jälkeen tokoilua suht kivalla ilmeellä. Häiriötä oli päiväkodin parkkiksella  jonkun verran, ja treenin loppupuolella kauempaa alkoi kuulua ihan kunnon tulitusta. Parkkis oli sen verran jäässä että palloa ei uskaltanut heitellä, ja kerran kokeiltuna tuli taas huomatuksi että lelua ei Tompalle voi antaa – ainakaan jos on lumipenkkoja lähellä. Lelulla leikittiin aluksi niin että vetämisen jälkeen otin sen aina heti itselleni, ja lopputreeni mentiin lihapullilla.

Ensin vähän seuraamista: lyhyitä suoria ja pari täyskäännöstä. Ihan ok. Liikkeestä istuminen x 2, hyvät. Liikkeestä seisominen ei taas aluksi onnistunut ollenkaan, muistuttelun jälkeen pari onnistunuttakin, mutta ei se tätä kyllä osaa. Pitäisi kai ottaa liike tehotreeniin vähäksi aikaa ja jättää muut jäävät siksi aikaa pois ohjelmasta.

Olin kerrankin kyllä suunnitellut treenit, mutta hukannut taas lapun ja unohtanut lisäksi noutokapulan kotiin, joten tekemisiä miettiessä sain kuningasidean perusasennon tarjoamisesta. Ihan hyvä ajatus, mutta olisi ehkä pitänyt taas hetkeksi pysähtyä miettimään ennen toteuttamista, kun harjoituksesta tuli vähän liian vaikea. Tulihan niitä perusasentojakin, mutta liian harvakseltaan että ajatus olisi toteutunut. Peen ajatus siitä että kannattaisi aloittaa pelkästä kontaktin tarjoamisesta on varmaan hyvä, ja näemmä nami kädessä homma oli helpompaa kuin lelun kanssa. Mutta tätä varmaan jatketaan vähän jalostaen.

Sitten juoksukontakteja elikkä lätkän päältä rallaamista lumikasan rinnettä ylös ja alas. Idea oli hyvä, toteutus vähän tökki tässäkin kun ohjaaja oli taas ihan muissa ajatuksissa ja palkkaili ja naksutteli ihan miten sattui. Periaatteessa Pee palkkasi alaspäin tullessa ja itse heitin namin rinteeseen. Rinne oli vähän liian jyrkkä ja selvästi Tomppa tahtoi vähän fuskata alaspäin tullessa. Tällä systeemillä kyllä varmaan kannattaisi treenata vielä ennen lumikasojen sulamista!

Kuningasideoiden testipäivä kun näemmä oli, kokeilin myös noutamista tunnarikapulalla. Ongelmat olikin sitten ihan erit kuin oikealla kapulalla, eli Tomppa varasti ja puri kapulaa. Luovutusasentoa tarjottiin myös kaukana jossain, ja kapulakin tipahti aina ennen kuin ehdin ottaa sen. Huono idea, huono toteutus.

Lopuksi paikallamakuu piilossa, aikaa ehkä pari minuuttia yhdellä välipalkalla. Hyvin oli kuulemma maannut eikä noussut lopssa liikkurin käsky-käskytyksestäkään ylös. Hämäyskäskyt sivullenousemiseen to-do -listalle myös, nehän tuottivat ainakin syksyllä vaikeuksia!

Tauon jälkeen Tomera kävi vielä hakemassa tunnaria: oma oli kyllä vahvasti hajustunut kun oli joku vanha autossa lojunut kapula, mutta aika kivasti Tomera malttoi haistella reilusti hajallaan olevien seitsemän kapulan joukosta omansa. Kun oma ei heti osunut nenän eteen, Tomppa alkoi taas haistella maata edessä ja takana, mutta palasi lopulta kapuloille ja toi omansa. Rauhallisuudesta on kyllä monesti aika paljon hyötyä!

Kivaa oli päästä parin kuukauden tauon (!) jälkeen taas treenaamaan, ja toivottavasti itsellekin palautuisi nopsaan edes se kehno entinen treenirutiini. Tompan suhteen ei taida olla niin paljoa huolta kuin kuvittelin. Treenin jälkeen tehtiin vielä kunnon kävelylenkki, ja Huima oli edelleen ihan virtaa täynnä. Jospa tuo päivän kakkashow olisi ollut vaan joku ripulin encore! 

Polvimuistiinpanoja vielä sen verran, että jalkaan on nyt tullut  selvästi lisää lihasta, ja innostuessaan ja hiljaa kävellessään Huima unohtaa välillä jopa ontua. Hitaassakin ravissa se pompottaa edelleen tosi vahvasti, mutta koittaa selvästi myös ravata useammin. Ja takajaloilla pomppiminenkin onnistui "tokotreenissä" ihan hyvin.