Keskiviikkoaamuna kurjan yön jälkeen piti tehdä se kaikkein vaikein päätös, ja soittaa Huimalle vielä viimeinen lääkäriaika. Onneksi Eläinlääkäriasemalla oltiin ymmärtäväisiä ja saatiin aika jo kahdeksitoista, ja luvattiin vielä että Huimaa ei tarvitse viedä sisälle ollenkaan, vaan se voidaan rauhoittaa takaluukkuun. Huima pysyi aika tyynenä vaikka huomasikin missä ollaan, ja rauhallisen tuntuisesti se nukahti keväiseen auringonpaisteeseen. Ennen kuin rauhoitusaine ehti vaikuttaa, se söi vielä hyvällä halulla viimeiset lihapullanpalat, ja nautti viimeisistä silityksistä.

* *

Viimeinen yö oli levoton, ja vasta aamuyöstä Huima rauhoittui kunnolla nukkumaan. Olin jo yöllä tehnyt päätöksen että nyt on aika, ja valvoin Huiman vieressä siihen saakka että lääkäriasema aukesi. Huima oli aamulla kuitenkin aika pirteä ja touhukas, ja kovin vaikeaa oli päätöksessä pysyä.

Aamupäivällä käytiin pariin kertaan metsässä kävelyllä, Huima myyrästikin vähän ja nautti selvästi ulkonaolosta. Kotona se söi hyvällä halulla maksalaatikkoa ja muitakin herkkuja, ja innostui leikkimään pehmolelulla niin että Tomera veti toisesta päästä ja me Huiman kanssa toisesta päästä. Kun tuli aika lähteä, otin mukaan vielä pussillisen nameja, ja koska Huima selvästi luuli pääsevänsä treenaamaan, se syöksyi ovesta ulos iloisella laukalla.

Kovin on tyhjää ja hiljaista ilman mummua.
Hyvästi Huima, olit paras ja hyväsydämisin ystävä mitä toivoa saattoi.