Keskiviikkonakin käytiin vähän tokoilemassa Ridasjärvellä. Huima sai aloittaa seuraamalla vähän kummallakin puolella, muuta ei sen kanssa tehty.


Tomeralle ensin leikkimällä maahanmenoa ja istumista, kumpikin ok. Sitten liikkeestä kaikki jäävät muutamaan otteeseen peräkkäin - kaikki muut ok, paitsi vikana tehdyt seisomiset lipsahtivat parilla ekalla kerralla maahanmenoiksi. Maahanmenoissa taas  saa olla tarkkana ettei vahingossa palkkaa siitä että kyynärät on irti maasta.


Sitten pitkästä aikaa avon kaukoja. Ensin takapalkalla ja aika läheltä, sitten namia taakse heittämällä. Eipä juuri etene tuon välimatkan suhteen, vaan eipä olla treenattukaan. Oisko joku syy-yhteys?


Luoksetuloja tehtiin namia heittelemällä, olipas hankalaa kun maksanpalaset katosivat hiekkaan. Kokeilin sekä sanallista että käsimerkkipysäytystä, pysähtyy suurin piirtein samalla lailla kummallakin. 


Seuraamista pidempänä pätkänä välissä palkkaamalla, kohtalaista. Hiukan lisää potkua tähän olisi kyllä kiva saada.


Lopuksi paikallamakuu. Piilo auton takana, kehuin pariin otteeseen hyvästä asennosta. Tosi rauhallinen ja keskittynyt, just semmoinen kun haluaisin olevan.


Hiukan vetämättömämpää Tompan tokoilu oli kuin edellisenä päivänä, mutta ehkä tähän vaikutti se että olin vaihteeksi Huimasta huolissani, eli oma virekään ei ollut ihan parhaimmillaan.


* * *

Tomeran kanssa kiivettiin tokoilun jälkeen Ridasjärven lintutorniin. Tompasta oli hauska kiivetä raput ylös, mutta ylhäällä sitä alkoi vähän jänskättää. Ja alastulo oli varsin mielenkiintoinen kun korkeanpaikankammo iski. Tyypilliseen tapaansa Tomera suorastaan rynnisti raput alas, eikä onneksi  jäänyt peloissaan ylös kökkimään. Siinäpä olisikin ollut kantamista alaspäin, luultavasti olisi pitänyt tilata nosturi.


* * *

Huiman kanssa onnahdeltiin puolentoista kilsan lenkki päälle. Ei se kauhean pahasti onnu, mutta selvästi enemmän kuin viime viikolla. Ja mikä pahinta, on kauhean jäykkä ja kipeän oloinen kun nousee levolta. Taidan nyt antaa sille etuajassa metacam-kuurin, ja lenkkeillään sen ajan lyhyempiä lenkkejä. Jos on vielä ensi viikollakin kipeämmän oloinen, pitänee soittaa Riksuun. 


Aamulla Huima oli taas vetreämpi, eli ainakin lääke puree. Yöllä se oli vähän levoton, ja rauhoittui vasta kun tuli kylkeen kiinni nukkumaan. Huima on tosi tarkka siitä että sitä ja sen liikkumista ei saa tuijottaa, joten sen aamu-ontumisia on aika vaikea tarkkailla. Heti kun se huomaa että tuijotan, se jämähtää paikoilleen. 


Huimalla oli jossain vaiheessa nuorena semmoinen tapa, että jos jätin sille namin töihin lähtiessäni, se söi sen vasta kun palasin kotiin. Tomeran tulon jälkeen en muista että se olisi harrastanut tätä, ennen kuin nyt parin viimeisen viikon ajan. Muutenkin se näyttää aika surkealle kun lähden, mutta toisaalta uskon että se kuitenkin nukkuu ihan tyytyväisenä päivät. Kotiintullessa Huima säntää heti syömään sen aamulla jätetyn herkun, joten pitää muistaa saman tien antaa Tomerallekin, muuten tulee turhaa kyräilyä. Toivottavasti Huima nyt ei ainakaan enää mitään eroahdistusta ala kehittelemään!