Vapun motivointiklinkan toka osuus koitti, ja Tomera pani parastaan. Yleensähän kaikilla kursseilla käy niin että koira tekee hommat 100% hienosti eikä ongelmat tule esiin, mutta Tomppapa näytti juuri oikeassa paikassa mistä pienet porokoiraäidit on tehty.

Ekalla kierroksella otettiin alkuun häiriöluoksetuloa: Vappu namien kanssa juoksulinjan sivulle, namit maahan ja koiran olisi pitänyt tulla luokse namien ohi. No ei ihan tullut. Hommaa helpotettiin niin että namit jäivät takaviistoon, mutta ei auttanut. Lisäksi Tomera jäi kutsua odottaessaan pellolta tulevien hajujen lumoihin. Homma alkoi toimia vasta kun sama juttu tehtiin niin että jätin Tompan vauhdista istumaan ja juoksin kutsumaan sitä. Itsenäinen koira ei kuulemma malta jäädä odottelemaan keskittyneenä vaan keksii hauskempaa ajanvietettä. Päälle tehtiin pari häiriötöntä luoksetuloa niin että Vappu piti Tomppaa ja itse juoksin karkuun. Hulvattoman hauskaa Tomeran mielestä.

Sitten niiden hyppyjen pariin taas: Tomera jäi Vapun kanssa hyppysuoran taakse, ja itse lähdin juoksemaan hyppyjen yli samalla Tomppaa kutsuen. Toka kerralla sama juttu mutta itse juoksin hyppyjen ohi. Edelleen ihan mielettömän hauskaa sanoi Tomera.

Todettiin että jumitusongelma ei johdu hyppäämisestä, vaan todennäköisesti kääntymisen vaikeudesta. Sitä piti harjoitella niin että olisin tehnyt valsseja ilman esteitä, ja Vappu koitti näyttää Tomeran kanssa kuinka se tapahtuu. Mutta – niin kuin odotettavissa olikin – se oli Tomerasta jotain   i h a n   k a m a l a a. Jos houkuttelu olisi lopetettu heti, Tomppa olisi varmaan vielä palautunut, mutta houkuttelua jatkettiin niin kauan että Tomera katsoi parhaaksi paeta paikalta ja lähteä autolle. Hain sen sitten sieltä ja Vappu syötti vielä lopuksi makkaraa niin että vedin Tomeran hihnalla lähemmäs. Niin kauhuissaan se ei sentään ollut ettei makkara olisi kelvannut…  Tomera on tainnut kuulla sen totuuden,  että jos vieras ihminen houkuttelee namilla, voi tapahtua vaikka mitä kamalia. 

Tässä välissä käytiin pieni pissalenkki ja Tomppa oli taas ihan oma itsensä. Takaisin kentällekin se veti häntä pystyssä, mutta kun odoteltiin kentän reunalla vuoroamme, se kävi taas vähän ahdistuneeksi. Odotteluhan saa Tompan monesti vähän paineeseen, enkä nytkään olisi sitä kentän reunalla odotuttanut ellei kyse olisi ollut nimenomaan motivointikurssista, jossa suotavaa olikin että meidän vaikeudet näkyy.

Omalla vuorollaan Tomppa aloitti taas sillä luoksetuloharjoituksella, eli lisää juoksemista. Juoksulinja oli hyppyrivistön vieressä, ja pingoin mäkeen tuhatta ja sataa Tomera perässä. Takaisin tullessa Vappu nauroi, ja kun ihmettelin että mitä siinä oikein tapahtui, niin Tomppa oli kuulemma kurvannut irti päästettäessä hirveää vauhtia ensin hyppyrivin alkuun, loikkinut esteet ja jatkanut tuulennopeasti perään häntä tötteröllä. Eli sadasosasekunnissa koira muuttuu piiskatusta reppanasta ihan liekeissä olevaksi agikoiraksi. Vappu sanoi nähneensä vastaavaa joillain bordercollieilla, mutta ei osannut sen syvällisemmin sanoa mistä se johtuu.  

Toinen vastaava harjoitus tehtiin putkella, ja siinä oli sama juttu – Tomppa kiskoi remmissä poispäin mokomasta kidutuspaikasta, mutta putken suulla oli muuttunut Jekyllistä Hydeksi ja rynnännyt riemuissaan putkeen. 

Pariin otteeseen pääsin myös juoksemaan hatkat ottaneen Tompan perään (tai siis sivulle). Kun Tomppa lähti talon toista puolta parkkipaikalle päin, itse lähdin juoksemaan toista puolta samaan suuntaan. Eikä Tomera voinut millään vastustaa. Sen mielestä parasta maailmassa taitaa olla kun pääsee juoksemaan yhdessä/edellä/perässä. Kenttääkin päästiin juosten lähestymään, mutta kentän reunalle tullessa piti olla nopea ja ottaa se kiinni, muuten se olisi taas häippäissyt. Kotiin päin lähdettiin koko porukan voimin rinnettä kävellen, ja heti kun Tomppa huomasi että treeniosuus on loppu, se muuttui taas salamana iloiseksi ja rennoksi. On se outo otus. Tosin olen ihan varma että jos päivän ohjelma olisi ollut tokoa, ei Tomppa taatusti olisi paineistunut. Agility nyt vaan on saatanasta sen mielestä.

Ja hitsit, luonnetesti päivä lähestyy ja toinen vaan äiteilee. Kunhan ei vielä jouduta perumaan koko juttua. 

Summa summarum:

• Tomera ahdistuu houkuttelusta, ainakin agilityn yhteydessä. Pätee myös minuun, joskaan ei niin voimakkaasti. Joten: ei houkuttelua. Paikasta toiseen voi siirtyä esim. luoksetulolla.
• Paras palkka on yhdessä juokseminen
• Vedätysongelma ei taida olla vedätysongelma, vaan mahtaakohan odottaa jo sitä tylsää kääntymistä?
• Valssi kääntää aina, valsseja ei voi harjoitella suoralla (näitä piti treenailla tasaisella)
• Jos paniikki iskee: Älä anna koiran toimien vaikuttaa. Anna Tomppa jonkun pideltäväksi ja juokse karkuun niin että perään juostessaan suorittaa esteen/esteet.
• Älä anna koiran treeneissä koskaan touhuilla omiaan edes väliajoilla: jos koira ei ole töissä tai palkattavana, se on parkissa. Lyhyet odotusajat voi koiran antaa olla kiinni lelussa tai imuttaa namilla.

Kaukomerkintöjä:

• Vaikka maahanmeno olisi ok, palkkaa myös siitä, niin koko liikkeen arvo kasvaa!
• Palkkaa kaukoissa myös pelkästä intensiivisestä odotuksesta
• Muista palkata vaihtoja vaihtelevasti: esim. 1-3-2 -vaihdot.