Olipas meillä levoton viikonloppu. Vaikka Tompalla on ollut kaikenlaista puuhaakin, se ei tahdo vaan millään unohtaa äitys-asioita. Perjantaina pehmolelu-indikaattori osoitti oireiden vaan lisääntyvän, ja leijona viskattiinkin sitten julmasti kaapinpohjille. Luulin että koko juttu olisi jo ollut menossa ohi, ja nyt näyttää että tästä se vasta alkaakin. 

Perjantaina tehtiin ajankäytön maksimoimiseksi eka rullislenkki, ja käytiin reipasta vauhtia Harakassa saakka. Kahdeksan kilometrin lenkki meni tosi hyvin, paitsi että itsellä oli seuraavana päivänä lihakset kipeinä. Tomsku meni enimmäkseen vetävää ravia, alamäissä piti vähän laukatakin kun en jaksanut jarrutella. Tomppa pysyy ravilla tosi kovassa vauhdissa – Huima siirtyi laukalle pääsääntöisesti 12 km/h -nopeudessa, mutta Tomppa ravailee kyllä vielä paljon pidemmälle.

Lauantai-aamusta lähdettiin Vammalaan, Kiikkaan ja mökille. Lauantai-illan Tomppa vietti Leimun kopissa, ja taisi sitten pyöräyttää pennut sinne. Ainakin siitä päätellen että seuraava yö oli niin levoton että puoli kahdelta päädyin viskaamaan Tompan auton perään nukkumaan. Sen verran hurjan näköistä edestakaisin ravaamista ja läähättämistä sen alkuyö oli että oli pakko käydä vähän ajan päästä kurkkaamassa mitä häkissä tapahtuu. Nukkui se onneksi. Itsekin sain sen jälkeen vihdoin unenpäästä kiinni, ja näin tietenkin unta että Tomppa oli kuolemaisillaan johonkin myrkytykseen.

Ja kylläpä oli surkeaa mökkeillä ilman Huimaa – se olisi niin nauttinut siitä.

Sunnuntain sukulointien jälkeen käytiin Lempäälän uudessa hallissa katsomassa Remon treenejä – siinä on vaan hieno collie! Miten se voikin puolitoistavuotiaana painella noin hienosti vaikeaa rataa ja korjailla vielä ohjaajansa virheitä. Huoh. Treenin jälkeen käytiin tekemässä kunnon metsälenkki, ja Tomsku näytti nauttivan kauheasti kun pääsi kaverin kanssa juoksemaan. Eikä hävinnyt taaskaan yhtään minnekään!

Maanantai-aamu venähti, joten venäytettiin sitä sen verran lisää että ehdittiin tehdä vähän takapihapuuhia. Kaukot ja tunnari kahdeksalla kapulalla sujuivat mainiosti, ja pujottelukin meni kohtuullisesti. Hypätä Tomsku ei taaskaan tahtonut, ja joka välissä se olisi ollut lähdössä koppiinsa pesimään vaikka hommat tekikin. Oma kärsivällisyys taitaa loppua ennen kuin pesiminen. Saas nähdä mitä tänään tehdään agitreeneissä – tuskinpa vaan mitään.

Ja oho, nyt vasta huomasin että Tomskulla olisi ollut eilen 3-vee synttärit! Myöhästyneet onnittelut pikku Viirupäälle.