Viikonloppu vietettiin Vappu Alatalon hyppykurssilla. Olihan antoisa viikonloppu, ja tästä eteenpäin tulee suhtauduttua hyppäämiseen vähän eri tavalla – tähän saakka kun sitäkin taitoa on tullut pidettyä vähän niin kuin itsestäänselvyytenä…

Kumpikin päivä alkoi pitkähköllä teorialla, pitää koittaa saada myöhemmin kirjoitettua muistiinpanot puhtaaksi. Paikalla oli kumpanakin päivänä myös koirafyssari, joten viikonlopusta sai irti koko rahan edestä. 

Lauantain harjoitukset aloitettiin pelkällä yksittäishypyllä – ensin nostettiin tavallista hyppyä siihen saakka kun koiralla rahkeet ja tekniikka riitti, ja sitten sama juttu okserilla. Koska Tomeran hyppyongelmat ja valeraskaus olivat tiedossa, se ei päässyt tässä vaiheessa viittätoista senttiä korkeammalle, ja itsellä oli jo ihan turhautunut olo. 

Toisella kierroksella piti urputtaa siitä että olisi ollut kiva nähdä myös Tompan hyppytekniikka (jota ei tietenkään sillä minihypyllä nähnyt), joten saatiin hypätä vielä uudelleen yksittäistä estettä, ja Tomppa pääsi kuin pääsikin kuuteenkymppiin saakka analyysillä että tekiikka on oivallinen. Sitten  tehtiin päälle vielä perussarjaa, jota sitäkään Tomera ei saanut tehdä kuin kerran, mutta tällä kertaa siksi että suoritus oli "täydellinen". Hyvä niin, oltiin molemmat ihan tyytyväisiä kun toistoja oli jatkossa luvassa vielä rutkasti. Lauantain yksittäishypyistä on videota Heinillä, kiva onkin nähdä mitä siellä näkyy kun itse en ehtinyt keskittyä niihin hyppyihin ollenkaan.

Sunnuntaina Tomerakin pääsi sitten ihan tositoimiin eikä sitä enää säästelty – eikä tarvinnutkaan. Ei se nyt ihan oma itsensä ollut, valeraskaus on edelleen siinä vaiheessa että maitoa tulee eikä ruoka maistu, mutta hyvin se silti teki hommia ja kova kiire sillä oli kentälle. Yllättäen palkkaus onnistui myös karvapallolla, se oli ilmeisesti niin hyvä lelu että sitä se ei pitänyt pentunaan. Päivän viimeinen palkka oli koko lelukori, josta se valitsi paapottavakseen pupulelun. 

Ensin tehtiin kasvavaa sarjaa, josta ei tullut videota, mutta Tomeran suoritus oli Vapun mukaan virheetön.   Jokainen esteväli oli tässä harjoituksessa edellistä pidempi ja rimat kaikki samalla korkeudella. Tätä ei tehty taas kuin kaksi kertaa, ja niistäkin ekalla Tomppa karkasi lähdössä, joten meni vähän varovaisesti kun tiesi ettei olisi saanut vielä mennä. 

Sitten saatiin videokuvaajakin paikalle, ja tehtiin 6-6-9 -sarjaa, eli etäisyys/korkeus -harjoitusta. Kaksi ekaa väliä siis välimatkaa 6 askelta, ja seuraavaa väliä sitten pidennettiin yhdeksästä askelesta eteenpäin niin pitkälle että koira saatiin ottamaan vikassa välissä kaksi laukka-askelta. Viimeinen este jonka välimatka vaihteli, oli myös korkeampi kuin muut. Tompalla tämä este piti hilata viiteentoista jalkaan ennenkuin piti järkevänä lisätä askeleen. Siitä sitten taas lähdettiin lyhentämään välimatkaa kunnes oltiin lähtöpisteessä. Tomppa sai nyt tehdä tosi monta toistoa kun kerran venytti niin hyvin, eikä tekniikasta edelleenkään löytynyt moitittavaa. Tästä löytyy video, josta kyllä uupuu yksi tai kaksi sarjaa. Vappu teki myös huomion joka on ollutkin jo tiedossa, eli että Tomera on vahvasti takaa ohjattava koira. Jep.

Lopuksi päästiin vielä tekemään hypyn alastulon vaimentamista varten tarkoitettu alastuloharjoitus. Tosin Tompalle kävi tässä vähän niin, että ekan kerran se alkoi hiukan tömistää, mutta sitten kun sen vireen sai vielä lopuksi nousemaan, töminäkin hälveni. Hiukan alkoi siis jo tassuissa painaa. Tämä on myös videolla, joka on kyllä aika suttuinen, pitänee koittaa pakata sitä vähän vähemmän jos siitä saisi vaikka jotain selvääkin…

Melkein joka koiralta löytyi jotain korjattavaa; heikkoa etu- tai takapäätä, puutteellista kokoamista tai vaimentamatonta alastuloa, huonoa etäisyyden/korkeuden arviointia, liikaa ojennusta tai retkahtamista, jäykkää selkää tai ylipainoa. Tomera taisi olla viidestätoista koirasta melkeinpä ainoa josta ei löytynyt oikein mitään huomauttamista – ja sitten se on juuri se koira jolla niitä hyppäämisongelmia on! Huoh. No, parempi on koira joka on haluton hyppäämään mutta jolla on hyvä tekniikka, kuin haluton koira huonolla tekniikalla. 

Kun kumpanakin iltana käytiin vielä kunnon metsälenkit Tepon seurana, niin olipa meillä aika väsynyt pieni porokoira sunnuntai-iltana. Mutta ilmeisen tyytyväinen! Nyt on hyvä itsekin keskittyä tuohon Tompan motivaatiopuutokseen kun tiedossa on että kyse ei ole fysiikasta vaan ohjaajan huonosta motivoinnista/liian vaikeista harjoituksista. Onneksi torstaina päästään taas motivointikurssille.