Perjantaina rentouduttiin Kaisun ja Rudyn kanssa raviskalla. Ensin tehtiin kummallekin esineruutu, ja perään Tomera pääsi vielä jäljelle. Rudy ajoi ihanan pitkän jälkensä vasta lenkin jälkeen.

Esineruutu oli ehkä vajaa puolikas koko ruudusta, Tompalle esineinä Kaisun kolme pientä pehmeää esinettä sijoitettuna kulmiin ja keskelle vähän edemmäs. Ekalle Tomppa lähti hippulat vinkuen, kaahasi vähän ruudusta yli ja löysi aika pian vasemman kulman (tuuli heikosti vasemmalta). Käskystä lähti tuomaan hienosti, pudotti kyllä pari metriä ennen luovutusta. En korjannut, hyvä kun tuli edes siihen saakka.

Tokalle lähti vähän hitaammin, teki saman lenkuran kuin edellisellä kerralla ja pysähtyi joksikin aikaa seisoskelemaan kulmaan. Ilman eri käskyä jatkoi kumminkin etsimistä ja löysi keskimmäisen esineen. Toi hyvin melkein käteen saakka. Jumimisen syykin taisi selvitä, Tomsku parka oli saanut Rudyn liian isojen lainaliivien kuminauhan kietoutumaan reiden taakse, joten liikkuminen oli vissiin vähän hankalaa.  Siihen nähden siis oikein kelpo suoritus!

Jälki lähti tieltä rinnettä alas aika hankalaan maastoon, ja selvästi siellä oli myös riistan hajuja houkuttimeksi. Aika alkumatkasta Tomppa harhautui ihan väärille jäljille ja siihen kohtaan taisi sitten jäädä sekä välipalkkapurkki että yksi keppi. Viidestä kepistä löytyi neljä, ja loppupalkka olisi jäänyt sekin löytymättä ellei olisi jääty siihen väkisin hinkuttamaan. Huono loppu siis, tästä lähtien ei ehkä kannata alkaa painostamaan vaikka kuinka olisi loppupalkat kyseessä. Jäljestys kaikkineen oli tosi puolivillaista, tiedä sitten johtuiko siitä että ei olla treenattu "vierailla" jäljillä, vai vaan vaikeasta maastosta ja houkuttelevista hajuista.

* * *

Viikonloppu meni asioita järkkäillessä Vammalassa, ja Tomera-paralla oli ihan tylsää. Lauantaina se sai toimia vähän kaverikoirana kun käytiin Mouhijärven vuodeosastolla visiitillä. On ne koirat vaan aika mahtavia terapoitsijoita, kun ihminen joka ei oikein enää kykene tekemään mitään tai nauttimaan mistään, ilahtuu silminnähden kun pääsee silittämään koiraa. 

Lauantai-iltana selvisi myös viime mökkireissun mystinen "valeraskausoireilu". Sisälle mennessä Tomera ahdistui taas välittömästi, hipsutteli varovasti edestakaisin ja kyttäsi nurkkia. Kun puolentunnin päästä aloin itsekin ihmetellä että josko siellä oikeasti onkin joku kytättävä, löysin lattialta tokkuraisen ampiaisen. Sen listimisen jälkeen Tomera rauhoittui suht nopeasti. Ihan kamalaa kun Tomera oli viettänyt yksin sisällä koko lauantai-päivän, ja ollut varmaan koko sen ajan aivan paniikissa mokoman öttiäisen takia.   Ties vaikka amppari olisi pistänytkin sitä, mutta ihan taatusti sitä viime reissulla pisti yöllä joko ampiainen tai kimalainen. Ulkona Tomppa ei pelkää pöppiäisiä, ja toivottavasti unohtaa kauhut pian mökilläkin.

Ai niin ja vielä valeraskauspäivitys: maitoa tulee edelleen, ei tälle loppua näy...