Perjantaina ajeltiin mutiaisseurassa mökille juhannuksenviettoon. Kiirettä piti ja takaisintuomisina sunnuntaina oli umpiväsähtänyt porokoira ja jumahtanut mudi.

Ekana iltana ehdittiin jo aksaamaan, ja sen päälle tehtiin pitkä metsälenkki joka huipentui irrallaan juosseen lammaspoppoon tapaamiseen. Tomeraa olisi kovin kutkuttanut päästä paimeneen, mutta selvittiin lambeista ohi ilman suurempaa hävityksen kauhistusta.

Juhannusaattona poikettiin ensin agilitykentälle, ja siitä jatkettiin pk-kentälle tokoilemaan. Ilma oli lämmin ja kostea, ja hyttysiä parveili kentällä imemässä meistä veret pois. Jotain lie me tehtiin, mutta en juuri enää muista mitä – juhannusjuomilla ei kyllä ole osuutta asiaan kun koko juhannus selvittiin muutamalla siiderillä ja parilla pikkukuoharilla. 

Mökille palatessa poikettiin vielä ukkosenjyrinän säestämälle kaupunkilenkille.

Maalaiskoira ihmetteli vesiliikennettä:

Kulttuurikohteitten edessä poseeraaminen oli Tomerasta epäilyttävää:

Illalla ehdittiin vielä viesteillä ennen simahdusta. Tomeralle matkana n. 200 metriä peltopolkua, jossa kolme osuutta + pieni jälkipätkä. Tämä taisi olla Tomeran mielestä parasta kaikista juhannuspuuhista, varsinkin kun palkaksi oli savulohen jämät. 

Taika oli pohtinut treenijuttuja niin kovasti, että lopulta aivot kärähtivät:

Sunnuntaina lähdettiin aamusta – yllätys yllätys – agikentälle. Ja taas kävi niin kuin ennenkin, eli Tomera paransi päivä päivältä ja oli parhaimmillaan kolmantena päivänä. Tuleekohan sille joku treenirutiini vai mistä lie johtuu? 

Kotimatkalla poikettiin vielä Tampereelle Eteläpuistoon tokoilemaan, mutta Tompalta alkoi olla takki niin tyhjä että meidän tokoilu rajoittui lähinnä paikallamakuuseen ja -istumiseen. Piti testata hienoja uusia Säästömarketista ostettuja leluja, mutta eipä Tomskuparka jaksanut oikein enää kuumalla kentällä innostua palloleikeistä.

Väsyneet juhannusaaton viettäjät:

Melkein-paita ja -peppu kiiluvin silmin sunnuntai-aamuna kotiinlähtöä odottamassa: