Maantantai-ageissa ei ollut koutsia ollenkaan, mikä oli sinänsä meille ihan ok kun keskityttiin taas pelkän etäpalkan harjoittelemiseen. Radalla olevista esteistä suoriteltiin kolmen-neljän esteen helppoja suorahkoja pätkiä, ja Pee palkkasi vikan esteen takaa. 

Tällä kertaa pidin Tomeran melkein kaikki mahdolliset väliajat hihnassa, ja kävin joka kerran hakemassa sen palkkapurkilta itse pois. Ekan esteen ongelmaan kokeilin hyppyyttää ensin pari kertaa hihnassa, mutta eipä se auttanut vaikka ihan mielellään hihnassa hyppäsikin. Sen sijaan kun hiukan avitti lähdössä valjaista nyppäämällä, homma lähti käyntiin. Vauhtia oli kunhan vauhtiin päästiin, päämäärään vaan koitettiin päästä edelleen reippaasti oikoen. Harjoitus harjoitukselta homma kuitenkin ehkä vähän parani. 

Tokalla kierroksella tehtiin pelkkää keinua. Kymmenisen toistoa ehdittiin tehdä, ja juuri kun ajattelin lopetella, Tomppa kaahasi niin lujaa keinun päähän että rämäytti sen aika kovaa lattiaan ja tärskäytti itsensä lattialle. Sitä oli sitten pakko vielä paikkailla, vaikkei siitä sen suurempia traumoja näkynyt tulleenkaan.

Jos vaan olisi ollut mahdollisuus, olisi neiti Sievänen alkanut taas vetää omaa rundia kenttää ympäri. Hihnassakin se yritti, mutta eipä se onnistu, hah!  Odotusaikoja kontrolloitiin myös; rataantutustumisaikana Tomppa oli yksin seinässä kiinni, samoin kääpiökavereiden tehdessä. Kierrosten välissä se odotti autossa, ja kova kiire sillä oli tauolta takaisin halliin. Missään välissä se ei päässyt puuhaamaan omaa kivaa. 

Hiukan turhauttaviahan tämmöiset palkkaharjoittelutreenit ovat, tiedä sitten miten kauan tuota  pitää kokeilla ennen kuin todetaan toimimattomaksi… mutta ei nyt ainakaan ihan kolmannen kerran jälkeen vielä luovuteta.