Taas me vaan sitkeästi lähdettiin agilitya tahkoamaan – eikä turhaan! Tällä kertaa jätin Tomeran autoon odottamaan vuoroaan, osin siksi että paikalla oli lapsihäiriötä ja osin siksi että arvelen sen hiukan paineistuvan jo häkissä odottamisesta ja varsinkin takaisin häkkiin joutumisesta.

Meille muokattiin radasta helpompi versio, mikä oli tosi hyvä  ajatus varsinkin kun kokeiltiin nyt sitä Virven vinkkaamaa "positiivista painetta".  Ihan pelkkää itse arvottavaa meidänkään rata ei ollut, vaan kyllä Tomera joutui vähän ohjaustakin kuuntelemaan. Esteet pidettiin maksikorkeudessa kun kuviot aidoilla eivät olleet kummoisia.

Jo kentälle tullessa Tomppa oli iloista koiraa, ja ehti suoritella aankin moneen kertaan lätkiä asetellessani, vaikka pidin sen hihnassa. Maksalaatikkopurkki esiteltiin sille suunnitellun ekan pätkän maalissa, ja Tomsku ymmärsi heti yskän. Palkka oli joka kerta joko Outilla kädessä, tai vikan esteen takana maassa. Pari kertaa Outi joutui poimimaan palkan pois oikomisen takia. Ehkä tässä selkiää Tomeralle myös se mistä palkka tulee tai ei tule, kun itse olen tupannut palkkaamaan sitä epäonnistumisistakin...

Näissä treeneissä Tomera oli paljon paremmin hallinnassa, ja väliaikoina se pyöri jaloissa tai suoritti itse valitsemiaan esteitä ylpeän näköisenä. Missään välissä se ei paineistunut, vaan oli koko treenin ajan ihanan rento ja vauhdikas. Eikä se ahdistunut edes siinä vaiheessa kun otin sen hihnaan ja vein autoon. Vau!

Radasta tehtiin vain kahta ekaa, viiden ja kuuden esteen pätkää, joten kerrankin Tomppaa ei väsytetty loppuun. Vaan taitaapa se rennolla mielellä jaksaa treenatakin pidempään – onpa kumma juttu. Saas nähdä tuleeko ongelmia sitten heti kun rata vaikeutuu, nyt Tomppa rallatteli hyvän matkaa edellä ja itse koitin vaan takaa hihkua seuraavaksi suoritettavan esteen nimeä. Ekalla yrittämällä Tomeran vauhti tuli niin yllätyksenä, että tein persjättö-yritelmää vielä kun Tomera oli jo aikaa mennyt seuraavan aidan yli – ja vieläpä ihan oikein. Se lukee kyllä hyvin kroppaa silloin kun motivaatio on kohdillaan!

Nyt näyttää siis vaihteeksi siltä että ehkä tämä sittenkin tästä, vaikka ikinä ei voi tietää mitä seuraava treeni tuo tullessaan. Tuo "positiivinen paine" vaan näköjään tekee sen että Tomeran ei tarvitse ottaa sitä painetta minusta. Kun näin jälkeenpäin muistelee muutamia viime treenejä, niin onhan se ollut raukka ihan lukossa. Nyt se teki lopuksi kaksi virhettä peräkkäin (juoksi aidan ohi), ja normitreeneissä se olisi ollut jumin paikka. Vaan nytpä se iloisesti säntäsi putken kautta uuteen yritykseen ilman mitään houkutteluja. Muutenkin yritin olla houkuttelematta ja namittamatta sitä, tällä kertaa "irtonameja" kului lähinnä alkuodottelujen askelsiirtymiin.

Onneksi Tomeralla on malttia sen verran rutkasti että tuo lopputargettipalkka on käyttökelpoinen.  Sitä ei häirinnyt edes avonaisesta palkkapurkista poispäin juokseminen, kun vikassa harjoituksessa piti juosta ympyränmuotoinen pätkä eli startata purkista poispäin jotta pääsi sitten takaisin palkalle. Olipa mukavaa lähteä treeneistä metsälenkille rennon ja tyytyväisen koiran kanssa (jolla oli maha täynnä maksista).