Hämeen hitain polokoira

Neiti Sievänen kävi tutkituttamassa Lempisellä ja Lankisella pääkoppansa sisältöä, ja hiukan yllättäviä sieltä paljastuikin. Matkalla vielä tuumattiin matkaseuran kanssa että miikalle ei menisi muu kuin pehmeys, mutta niinhän siinä kävi että oikein veikattiin ainoastaan vilkkaus, luoksepäästävyys ja hermot, sekä tietty laukaukset.

Tomera ahdistui jo vähän sirunlukijamiehen käsittelyssä, ja etukäteen jo arvasin että se ei tykkää että vieraat ihmiset alkavat noin vaan houkuttelemaan sitä leikkiin. Tomppahan yleensä kyllä tykkää ihmisistä ja haluaa tutustua – kunhan se saa tehdä sen omaa tahtiaan. Leikittävä vieras mies oli siis kamala, eikä Tomera sen jälkeen oikein syttynyt leikkimään edes sitten kun sain itse leikittää.

Loppu sujuikin sitten pimeään huoneeseen saakka kuin leikki, enimmäkseen Tomppa meni häntä pystyssä sinne minne sitä vein, meni suht nopeasti kelkalle, puolusti hyvin, tutki saman tien sekä haalarin että haalarin. Pimeässä se jäi aika lähelle ovensuuta ihmettelemään, eikä tullut luokse heti sittenkään kun otettiin taskulamppu avuksi. Seinässä Tomppa ei tehnyt oikein mitään, ja laukauksiin se reagoi höristämällä vähän korviaan.

Lopputulokseksi saatiin 82 (= hyväksytty) pistein
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti + 2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Loppukommenteissa todettiin että Tomppa menee testin läpi niin reippaasti siksi että minä olen sen toimintakyky ja rohkeus. Kuulemma se tulisi yhdessä vaikka palavaan taloon jos sen veisin, ja sitä myötä tietenkin sanoivat meillä olevan erittäin hyvän suhteen. No on kai, ja siinä mielessähän se on ihan se ja sama mistä se Tomeran toimintakyky löytyy, yleensähän me nyt yhtenä yksikkönä toimitaan – eri asia varmaan olisi jos harrastettaisiin vaikka hakua. Selittäähän tämä osaltaan varmaan kuitenkin noita meidän agilityongelmia. Taisteluhalun pienuus oli testin ehkä isoin yllätys, Tomera on kuitenkin ollut pikkupennusta saakka kova leikkimään taisteluleikkejä. Mutta kuulemma sekin on vaan opetettua.

Testi selvensi kyllä hyvin asioita, ei tuo tulos sinänsä kauhean yllättäväkään ollut. Tompan ymmärtämistä on näemmä sotkenut tuo sen kova luotto siihen että minä hoidan hommat kotiin. Loppukommenteissa Lankinen määritteli Tomppaa myös "Hämeen hitaimmaksi", mikä sinänsä varmaan helpottaa myös Tompan kanssa elämistä. Jos tuohon pakettiin lisättäisiin kova vilkkaus, niin voisipa vaikeuksia tullakin. Ja kuulemma ei tarvitse pelätä missään tilanteessa että Tomera purisi ketään vaikka vähän arka onkin, "ilkeyttä" siinä ei ole tippaakaan.

Hyvä testi, ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin. Vaikka koiraa ottaessa tilasin sen toimintakykyisen, taistelutahtoisen ja vilkkaan koiran, niin ei Tomeraan voi olla yhtään tyytymätön, se on kovin mainio ja rakas kaveri. Harmi vaan että nyt pitää heittää munasarjoille lopulliset hyvästit, ei saada nyt sitten pikku-Tomskuja sulostuttamaan kenenkään elämää, mutta onneksi mulla on sentään jo oma Tomaatti.

* * *
Kiva oli viikonloppu muutenkin, Vanhaan Raumaan tutustumisen jälkeen käytiin Vammalassa vielä treenaamassa ja leikkimässä, ja otettiin vähän treenikuviakin. Tomppa teki seuraamista, ruutua ja tunnarin, ja hyvin tekikin. Myös seuraavana päivänä tokoiltiin puistossa ennen kotiinlähtöä; ruutua, tunnaria ja pidempi paikallaolo piilossa Taikan vieressä maaten.

Lauantai-iltana käveltiin mökiltä ihailemaan hiehoja, ne on ihan mainion uteliaita ja hauskan näköistä kun monisataakiloinen raskas eläin menee pukkilaukkaa. Tomppaa ne hiukan jänskättivät, mutta se oli ihan sen näköinen (ja kuuloinen) että olisi silti halunnut lähteä vähän paimeneen.

Useamman päivän ankaran latailun tuloksia on tässä: