Lomakiirettä on pitänyt kun ollaan sahattu vähän väliä mökille ja sitten taas takaisin. Ollaan sentään vähän ehditty nähdä kavereitakin ja Rudyn, Keten ja Ledin kanssa kirmailtu metsissä ja pellolla, ja ehtipä Tomsku hajottaa tassunsakin jäniksen perässä pinkoessaan. Viimeinen viikko ollaankin sitten hiukan jarruteltu lenkkien suhteen, tosin aina unohdan että antura on halki, ja erehdyn heittämään Tompalle keppiä tai riehuttamaan sitä muuten. No, eipä tuo tulehtuneelle ole näyttänyt ollenkaan, joten paranee sitten kun paranee.

Agilityissäkin ollaan oltu haavasta huolimatta kun keinonurmi on sen verran pehmoinen alusta että tassu ei taida tykätä pahaa. Ja jänskää on ollutkin treeneissä: viime viikolla oltiin Vesan aloittelijoiden ryhmässä, ja hallissa oli myös kerrassaan vilkas pikkutyttö. Tomppa taisi vähän ujostella jo väärää treeniporukkaa, eikä olisi halunnut jättää tyttöä selkänsä taakse vahtimatta. Yllättävän hyvin saatiin kuitenkin tehtyä, ja treeni oli oikeastaan ihan ok. Vesa palkkasi Tomppaa heittämällä namipurkkia, ja vikat ruoat tarjosi kädestä.

Tämän viikon treeniksi otettiin paikkaus Ninan alkeistunnille, mutta treenit vetikin Tiina. Harjoituksena oli 7 esteen aita-siksak (käännös putkella päässä) vapaavalintaisella tekniikalla. Valkkasin Tompalle valssikäännökset, ihan vaan siksi että se oli mulle helpompaa.   Yhdellä kerralla mentiin osa persjätöin, ja se taisi kyllä toimia paremmin. Hellekelistä huolimatta (onneksi on viileä treenihalli!) Tomsku jaksoi yllättävän hyvin – hidas se oli, mutta toistomäärä oli huikea 6 x 7 estettä ja lopuksi suoraan juostuna vielä 3 x 7 estettä. Milloin lie tehty kerralla näin paljon!
Yhtään jumia ei tullut, mutta kovasti varuillaanolevan näköinen koira mulla taas oli. Treeni oli aika äänekäs sekä koirien että ihmisten osalta, ja taas oltiin ihan ventovieraassa treeniseurassa, joten ihan hyvin kuitenkin!
Meidän vuoron jälkeen hallille tuli vielä ihka-oikea briardi, jonka emäntää tietenkin piti käydä haastattelemassa. Ja koiraa palluttelemassa. Ja olihan se ihana.
Illalla käytiin vielä uimassa ja tehtiin Taikan jättämä esineruutukin, eikä Tomppaa enää agilityt kovin painaneet.


Kovasti jo odotan että syksyn hallikausi alkaa ja päästään "vakiintumaan" omaan ryhmään ja omalle kouluttajalle. Toisaalta Tomskulle tekee taatusti hyvää nähdä joka viikko vieraita koiria ja eri ohjaajia, mutta edistymisen kannalta on varmaan hyvä että olosuhteet vakioituvat. Tiinan kanssa juteltiin Tompan luonteesta ja luonnetestistä, ja Tiina muistutti että koska minä kerran olen Tompan toimintakyky, niin on tosi tärkeää että en itse ole yhtään epävarma tai kireä. Niinpä, kun vaan pystyisikin sen totetuttamaan...

* * *

Tokoiltukin ollaan treenien verran, ja tosi hyvien sellaisten! Juhlatalolla oltiin vakikoonpanolla, ja häiriön suhteen kävi tuuri kun kentän kyljessä olevalla rantalentiskentällä oli iso joukko pelaajia. Pari kertaa pallokin vieri meidän lähelle, ja tokalla kerralla kun Tomppa ei ollut käskyn alla, se lähti pojan kanssa pallon perään.  Yllättävän hyvin Tomppa muutenkin häiriön otti ja päästiin ihan lähelläkin tekemään ilman ongelmia – suurin häiriö tuli kun jengi lähti kävelemään kentältä pois ihan meidän vierestä.

Tomppa aloitti treenin sillä että testattiin osaako se tehdä edes auttavasti voittajan luoksarin maahanmenoa, kun en muista olenko sitä koskaan kokeillut. Osasihan se yllättävän hyvin, tosin matka oli lyhyt ja vauhti aika hidas ja käsiapuakin tarvittiin, mutta näillä eväillä se kyllä lakosi. Pitäisköhän alkaa harjoittelemaan, voisi olla Tomskusta kivakin juttu.

Jatkettiin testilinjalla ja Pee sai komennon ottaa noutoharjoituksia. Muutama vauhtinouto meni hyvin, mutta aika tökkivää se muuten oli ja lopulta Tomppa aina kipitti mun luokse. Taas huomattiin että Tomsku ei tykkää yliampuvasta kehumisesta ja innostamisesta, se menee vaan hämilleen.

Sitten palattiin tuttuun ja turvalliseen normaalitreeniin ja otettiin kaikki jäävät muutamaan otteeseen lentopallonpelaajien lähellä. Seisominen ja istuminen olivat hyvät, mutta maahanmenoon piti antaa käsiapu. Sittenkin kyynärät meinasivat jäädä vähän ilmaan. Tätä ei vaan muisteta näemmä harjoitella...

Kaukot vaihdoin 1- 4 - 2 (tai jotain sinnepäin), kasvavalla matkalla ja takapalkalla. Ja jee, miten hienosti meni vielä noin kymmenestä metristä!

Sitten tunnari käskytettynä makkaranpalavauhdittimella höystettynä, ja myös luovutuksen tilalla makkaranheitto taakse. Tomsku malttaa yleensä (luonnollisesti, kun se kerran on Hämeen hitain) hienosti odottaa sen aikaa että käännyn toiseen suuntaan, mutta nyt sille iski kutka kesken kaiken. Itse liike oli tosi hieno, se meni ja tuli laukalla ja nosti varmasti omansa vaikka tällä kertaa Pee oli hajustanut vieraita kapuloita erityisen paljon. Hitsi, on se vaan taitavakin.

Lopuksi otettiin piilopaikallamakuu (no, jalat kyllä näkyivät bussipysäkin alta). Aikaa ehkä muutama minuutti, ja piilosta piti lopulta varmuuden vuoksi tulla pois kun näin että Tomppa alkoi uhkaavasti venyttää kaulaansa naapuripihalle päin. Mutta hyvä ja rauhallinen oli tämäkin, pienistä taaksepäinvilkuiluista huolimatta! Kyllä tokoilu vaan on kivaa! Palkattiin itsemme lopuksi vielä lenkillä Keravanjoen ympäri ja jäätelöllä ja vadelmilla Pirttimäessä.

* * *

Uintiharjoituksia ollaan jatkettu Tepon kanssa kuopalla, Usmissa, mökillä ja jokirannassa. Remmiä en ole vielä uskaltanut irrottaa, mutta homma kyllä edistyy ja Tomera menee yleensä veteen edeltä. Uintimatka on aika lyhyt kun Tomppa päättää itse milloin se kääntyy takaisinpäin, ja yleensä se kääntyy jo muutaman uintimetrin jälkeen. Mutta eiköhän me Tompasta vielä uimari tehdä.

Koska Tompalla on tuota taipumusta arasteluun, niin pitää edelleen muistaa raahata sitä kaikenmaailman tapahtumissa kuin pikkupentua. Viime viikolla käytiin kesän ekoissa raveissa, ja Tomppa oli siellä aika tyytyväinen kun mentiin etukurviin jossa ei ollut juuri muuta yleisöä. Hevosten ohikiitämistä se voi katsella vaikka kuinka läheltä, eivätkä kuulutuksetkaan haittaa. Viikonloppuna käveltiin  Sasta Festin liepeillä ihmettelemässä teinien touhua. Aika noloa menoa oli. Kännäävä nuoriso ja Jaren ja Ville-Gallen metelöinti ei  ollut Tompasta mitään, ainakaan niin kauan kun saatiin mennä omia menojamme.

Ai niin ja olihan Tomera vielä mattopyykilläkin kuivauskaiteeseen kiinnitettynä. Ei se siitäkään kovin tainnut tykätä, mutta makoili rauhallisesti ihmisten keskellä ja antoi hevosten ohittaa ihan vierestä kuin se olisi ihan jokapäiväistä menoa. Kävipä joku kiva täti sitä vähän silittämässäkin.

Koitin taas ilmoittaa Tomskaa bh-kokeeseen, mutta eihän niihin mahdu. Olisi pitänyt olla vaan ajoissa liikkeellä, kun seuraavaksi tulee juoksu, ja sitten taitaa syksy olla jo niin pitkällä ettei minnekään enää ehditä.