Aamu- ja iltakahvinoudot ovat edenneet hienosti, Tomera tietää pöytään istuessani jo odottaa että viskaan sille esinekasan tuotavaksi. Parasta tässä aamukahvimetodissa on, että se tuntuu olevan Tompasta hauskaa, eikä se piippaa niin kuin kapulan tuomista naksutellessa. Tänään se toi ekan kerran kepin niin että ihan istui se suussa luovutusasentoon, ja odotti niin kauan että otin sen siltä suusta. Jippii!


Myös uintiharjoitukset etenevät, ollaan oltu kahtena peräkkäisenä päivänä kuopalla pulikoimassa. Kuopalla uiminen on helpompaa kun uimasilleen pääsee kahlaamalla, eikä tarvitse hypätä niin kuin mökillä. Nyt ollaan siinä pisteessä että pannasta ei tarvitse kuin vähän nykäistä niin Tomera menee itse veteen, ja useimmilla toistoilla jopa niin syvälle että jalat eivät pohjaa. Tuo pohjaaminen ei tunnu olevan kynnyskysymys ollenkaan, luulen että sitä ällöttää siksi kun se ei edelleenkään oikein osaa olla vetämättä vettä henkeen. Eilen se kyllä hoksasi yhdellä uintikiekalla että siinä voikin samalla kätevästi juoda kun vesi tulee suuhun kun suuta vain vähän aukaisee. 


Ihan mahtavaa on  tuon jättipitkän valeraskauden jälkeen nähdä taas iloinen ja reipas Tomppa. Ensi valeraskauteen käyn kyllä hakemassa sille galastopit, toivottavasti se puree ja päästäisiin vähän vähemmällä.