Ei olisi parempaa tuuria voinut olla agirästin suhteen, kun päästiin paikkaamaan Tarjan ryhmään jossa meidän lisäksi paikalla oli vain pikkuruinen Teppo-chihu. Kerroin Tarjalle etukäteen meidän edellisistä treeneistä, ja Tarja vaan totesi että ei tässä nyt ketään ahdista. Eikä ahdistanutkaan, Tarjan treeneissä on aina niin rauhallinen ja leppoisa fiilis että ihan melkein uskon että mekin aletaan taas syksyn mittaan edistyä.


Eka harjoitus oli kahdeksan esteen pätkä jossa oli yksi ässänmuotoinen käännös aidoilla ja lisäksi yksi puolenvaihto. Tarja käski palkkaamaan ensin kahden esteen  välein, ja näin mentiin eka kierros – ja jos kahden esteen pätkistä nyt voi mitään sanoa, niin tosi hyvällä vauhdilla ja ilmeellä. Ja jo tässä huomasi miten liukas uusi matto on, Tomppa ehti ainakin kolme kertaa liukastella noilla minipätkillä. Palkkana oli sekä lelu että nami.


Sitten tehtiin toka kierros niin että palkkasin neljännen ja kahdeksannen esteen jälkeen, ja edelleen meni hienosti eikä edes käännöksissä nikoteltu. Kuulollakin Tomppa oli, kun alun kahden suoran hypyn jälkeinen 180° vaati vauhdista kuitenkin myös tottelemista – monestihan Tomppa vaan posottaa omiaan eteenpäin jos tulee yhtään tiukempaa käännöstä. Oiskohan pikkukoiralla ollut jopa kivaa?


Tähän saakka tehtiin yhtä kyytiä ilman mitään tuumaustaukoja, mutta kun ehdotin että  jos tehdään vielä jotain ihan helppoa ennen kuin lopetetaan, niin sopivan pätkän miettimiseen meni pikkuhetki. Sinä aikana en älynnyt taas syöttää/leikittää Tomskua, joten se seisoi paikoillaan jalat harallaan sen näköisenä että sitä jo epäilytti. Hetken se mietti ennen kuin lähti ohjaukseen mukaan, ja saatiin onneksi vielä ihan hyvin tehdyksi vika neljän esteen pätkä. Kepeillä jäi kyllä yksi väli pujottelematta, mutta siitä me ei nyt välitetty. Heti palkkauksen jälkeen Tomppa juoksi ovelle kun sanoin sille että hommat oli siinä.


Pitikin lopettaa kokonaan tuohon, mutta kun meitä ei ollut kuin kaksi ja fiilikset noinkin hyvät, niin otin Tompan vielä tokalle kierrokselle tekemään pelkkää keinua. Kaksi toistoa remmissä ja kolme ilman, kaikki menivät juuri sopivalla vauhdilla ja maltilla. Ja taas sama homma; kun Tomppa kuuli että homma loppui, niin se juoksi oikopäätä ulko-ovelle. Sitäkin taisi pelottaa että kohta alkaa pelottaa. Hiukan huolestuttavaahan tuokin on, mutta hyvä näin kun se ei ainakaan kesken tekemisen koittanut minnekään lähteä. Noita katkoksia ja odotteluita se ei kestä nyt kyllä yhtään, mutta luulen että saadaan Tarjan treenit menemään suht jouhevasti jos niin sovitaan. 


Odotusajat Tomsku oli autossa ja vielä luukkukin kiinni, tosin nyt kun paikalla ei ollut Tepon lisäksi muita niin olisi voinut kokeilla sen pitämistä myös hallissa. Seuraavat treenit onkin sitten uuden hallin puolella pienemmällä kentällä, ja onneksi vanhalla paremmalla matolla. Jännä nähdä ketä meidän ryhmässä on, toivottavasti ei ainakaan kovin räyhäkästä porukkaa.


* * *

Treenin jälkeen käytiin nollautumassa hämärtyvässä illassa Rutikalla. Ensin käppäiltiin lenkki, ja sen jälkeen vetäistiin rantahiekalla kunnon takaa-ajot. Tompasta on kivaa kun sitä ajetaan takaa, mutta kun se itse pääsee jahtaamaan se villiintyy haukkumaan ja "näpsimään". Ja Tompan käytökseksihän tuommoinen hulvattomuus on ihan ennenkuulumatonta. Kotona leikittiin vielä irvistelyleikkiä – Tomppa lähtee siihen mukaan yleensä kysymyksestä "irvistelläänkö", jos se vaan on sopivalla tuulella. Ihan minkä koiran kanssa vaan en tuota kyllä harrastaisi, kun kuvaan kuuluu molemminpuoliset irvistelyt (Tompalla se on kyllä oikeasti hymyilyä), ja tyhjän näpsimiset naaman edessä. Ja se se on ihan superkivaa. Jopa niin kivaa, että leikin jälkeen Tomppa haki oma-aloitteisesti olkkarin lattialta noutokapulan!


Aamulenkillä hämppäriverkosta löytyi miniatyyriporokoira:


Viime viikolla löydettiin ihana auringonpaisteinen avosuo:


Reissun jälkeen Tomppa tuoksui mahtavasti suopursulle, syystä että: