Loppuviikosta koitettiin taas Tompan kanssa saada kapulaa liikkeelle. Otin keveimmän puukapulan metsään mukaan, ja koitin ensin huijata Tomeraa kaarinoudolla. Hanskan se toi, mutta kapulaa ei ollut huomaavinaan. Sitten koitin hetsaamalla ja viskasin kapulan vahingossa metsän puolelle risukkoon, ja sittenhän Tomppahan toikin sen. Eikä ollut edes vahinko kun sama toistui useampaan kertaan etsi-käskyllä. Vaikka Tomsku onkin fiksu, on sekin näemmä huijattavissa. 

Kotona tehtiin lisäksi maksisnoutoa muovikapulalla ja ihan innokkaasti ja ilman ininöitä. Seuraavana päivänä testasin kapulan heittämistä ulkona – nurmikolta ei hakenut, metsän puolelta kyllä.  Tänään keittiössä Tomppa toi mulle aamupalan aikana kaksi sukkaa ja tyhjän raejuustopurkin. Mun noutaja.

Myös uintihommat edistyvät, sunnuntaina lähdettiin vikan lomapäivän kunniaksi vielä koskelle iltauinnille, ja kun siellä ei siihen aikaan ollut ketään, niin saatettiin laittaa vähän ranttaliksi. Jeejee-meiningillä Tomppa ui pidemmälle kuin koskaan!

Sunnuntai vietettiin Aulangon briardipäivillä katsomassa tokoa ja selectionnea. Mukana olivat Kaisu, Jonna & Remo ja Pee & Taika seurana ja katsastamassa rotua ja Railia. Aika kului rattoisasti ja ilmakin suosi, ihan mahtava päätös kesälomalle siis! Tomppa sai myös vähän tokoilla (seuraamista, kaukoja, stoppeja) kehän reunalla (aika kovin olisivat hajut kiinnostaneet), ja harjoitella odottamista  mikä on sille aina yhtä vaikeaa.

Maantailta sitten ei ihan niin mukavaa juttua kun Tomera ahdistui agilitytreeneissä ekaa kertaa ihan perin juurin. Kamelin selän katkaisi koutsin päästämä(t) oudot äänet. Ihan normaaliahan tuommoinen ei ole, mutta olen koittanut miettiä mikä Tomppaa tällä kertaa painosti niin että tuommoinen sai sen tasapainosta. Onhan Outi nyt ihan varmaan ennenkin äännellyt kummallisesti! Tulin siihen tulokseen että Tomsku oireilee jo tulevaa juoksua, muistan että se ainakin viime kesänä oli ennen juoksua ihan outo ja kireänä. Lisäksi sitä on muutamana päivänä närästänyt, ja samoin edelliset närästykset ovat olleet vuoden vaihteessa eli ennen juoksua. Se on sitten toinen juttu johtuuko närästys stressistä vai stressi närästyksestä… No, nyt koitetaan päästä maanantai-ageista eroon ja ehkä vielä viikkotunnistakin, ja annetaan vähän aikaa helposti sulavaa ja vähärasvaista apetta. 

Onneksi saatiin treenille kuitenkin kiva päätös kun lähetin Tompan hallin toiseen päähän Peelle, ja Pee teki Tompan kanssa yksittäisiä esteitä maksispalkalla. Väliin se mulkoili Outia ja vältteli menemästä lähelle, mutta muuten näytti iloista naamaa. Lopuksi leikin sen kanssa vielä itsekin, ja vein sen ovelle lelussa roikkuen. Ja Pee sai vielä loppulenkilläkin terapoida ihan olan takaa kun piti pähkäillä tuota Tomskun touhua, että kiitos vaan taas kerran!

Hiukan tuo maanantain treeni siis söi naista, mutta onneksi vietettiin Tomskun kanssa niin mukavan rento tiistai-ilta että viimeisetkin huolet haihtuivat kummaltakin. Niin ja eihän se ole tosiaan poissuljettua sekään että Tomppa stressasi ekaa työpäivän yksinoloa, lomalla kun se oli mukana joka paikassa, enkä arvannut totuttaa sitä yksinoloon ollenkaan. Herkkänä tyyppinä se voi hyvinkin stressata päiväjärjestyksen muuttumista, vaikkei sitä ulospäin näytäkään.

Katsotaan miten tämä tästä taas etenee, nyt saisi nopsaan alkaa se juoksu että päästäisiin mahdollisimman nopeasti tähystyspöydälle. 

Ja sitten vielä ihania uutisia: nyt ollaan sitten ihan oikeasti pentuvarausjonossa, enää ei ole kuin melkein vuosi jännitettävää ja odotettavaa.