Reissukoira vailla vertaa valloitti loman lopuksi Savon, Karjalan ja Kymenlaakson. Matkan tarkoituksena oli käydä Chaccado-koirien syntysijoilla Savonlinnassa, mutta samalla reissulla päästiin sitten vähän tutustumaan itäisen Suomen kulttuurikohteisiin:

Ennen matkan taitekohtaa Tomsku kävi massahurmaamassa turistit Olavinlinnan puistikossa:



Sitten jatkettiin matkaa Saimaan rantaa eteenpäin ja saavuttiin Poutamaan, jossa Tomera kohtasi autohäkin läpi toivonmukaan tulevat "sukulaisensa", briardikaksikko Taimin ja Railin.   Ilta jatkui haku- ja vähän tokotreenienkin merkeissä Savon sydänmailla, ja Tomskukin pääsi kaltereiden takaa tekemään paikallamakuun ja luoksepäästävyyden, sekä pikkuisen tallaamaan hakurataa. Kerrankin saatiin kunnon häiriöinen paikkamakuu kahden vieraan (ja ison!) koiran välissä, joista toinen vielä tutkaili Tomppaa intensiivisesti piippaillen samalla vienosti.

Yhdeksältä illalla piti arpoa mitä sitten tehtäisiin, ja kun auton nokka oli karttaa katsoessa valmiiksi suunnattu Lappeenrantaan, niin sinne lähdettiin. Olikin ihana tyyni ilta ajella auringon laskiessa Saimaan taakse. Yöpaikan etsimisessä meni aikaa, ja nukkumaan päädyttiin vasta yhdeltä yöllä. Yölenkki tehtiin pilkkopimeässä metsässä kiiltomatojen reunustamalla polulla, ja vasta sen jälkeen Tomsku-raasun iltasiivetkin lensivät suuhun – onneksi sillä ei ole mitään tarkkoja rutiineita näin suurpiirteisen emännän  kanssa!

Hyvin nukutun yön jälkeen etsittiin Lappeenrannan keskusta, käytiin ensin tutustumassa paikalliseen puhelinkauppaan (koira-asiakkaat sallittu ) josta jatkettiin satamaan, kiivettiin linnoitukselle (missä Tomppa poti vähän korkeanpaikankammoa), ja jatkettiin Hiekkalinnalle. Alueelle oli porttikielto koirilta, joten sitä (ja possujunaa) sitten ihasteltiin vain aidan takaa:


Tämmöinenkin hieno pytinki Lappeenrannasta löytyi, mikähän lienee:




Seuraavaksi tallusteltiin päät pyörällä Haminassa. Tässä Tomppa-Pomppanen pasteeraa bastionilla:


Haminassa tavattiin myös mukava setä joka tuli silittelemään reissukoiraa ja kehumaan että porokoirat ne vasta onkin maailman parhaita koiria. Viisas setä!


Kotkassa jarrutettiin Langinkosken kohdalla, jossa ihmeteltiin Keisarinmajaa:



ja nähtiin upea Langinkoski kuohuineen (sekä paljon turisteja):



Loput Kotkasta piti selvittää autosta käsin kun alkoi jo olla takki ja turkki tyhjänä, mutta kun nähtiin Sapokan vesipuisto, niin oli vielä kampeuduttava kävelemään sinnekin:



Sapokasta löytyi myös kummallinen kukkiva haikaranpesä:



Kyllä Suomessa on kesällä kaunista, mutta ilta-kuudelta kohdattiin ehkä reissun ihanin näky kun saavuttiin takaisin Pirttimäkeen. Ei kodin vertaa! Väsyksissä oltiin siis kumpainenkin, vaikka reissu ihana ja antoisa olikin. Ja retkeilyseura oli ihan parasta – tuosta ei piski paljon mukavammaksi reissukaveriksi muutu. Ja olihan ne briarditkin vaan ihanat, ja emäntänsä myös.

* * *
Perjantaina palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen. Aamulla Kete kävi lenkittämässä ja leikittämässä Tomeran (Ledi tottakai myös), ja sen jälkeen lähdettiin Sveitsiin tokoilemaan ja lenkkeilemään pikkuväen kanssa.

Tokojutuista tunnari (varmaan 20 kapulalla ) sujui hurjan hienosti, samoin paikallamakuu (x 2 häiriköitynä), paikalla istuminen ja helppo ruututreeni. Sitä vastoin palkkaamattomuusharjoitus (liikk. seiso, seuraa + kaukot) oli luvattoman nihkeä. Taisi olla vähän huono idea ottaa se kun Tomppa oli väsynyt helteestä, leikistä ja lenkistä, ja varmaan vähän vielä matkustamisestakin. Pitää muistaa seuraavan kerran tehdä palkatta silloin kun yleinen treenifiilis on hyvä.