Kuvittelin eilen menevämme ekoihin hallitokoihin, mutta vuoropa onkin vasta ensi viikolla. Jottei hyvät treeni-innot olisi mennyt hukkaan, käytiin sitten samalla kokoonpanolla tokoilemassa Juhlatalolla. 

Tomppa oli taas henkeä täynnä, piippasi ja vouhkasi ja vuoti. Ruudulla aloitettiin, ensin pelkkä lähetys ruutuun ja seisomisesta palkka (malttoi seistä jonkun aikaa ja lähti sitten etsimään palkkaa…), sitten piti ottaa sama kokonaisena liikkeenä mutta ehti varastaa ennen käskyä. Kun varastamisesta ei tullut palkkaa, kaksi seuraavaa lähetystä menikin sitten pieleen. Eka kerta varmaan yli vuoteen että Tomppa ei "löydä" ruutua. Korjattiin sitten niin että vein oikealle kohdalle lelun, ja sen jälkeen vielä lähetykset kummaltakin sivulta tyhjään ruutuun (oikein hyvät).

Ruudun päälle avo-kaukoja, ja tässä oli ongelmana lähinnä ympäristön pällistely kesken liikkeen. Taisi myös vähän ennakoida makuullemenoa. Pari palkka pelkästä odottamisesta kontaktissa.

Sitten piti tehdä kokonaisia liikkeitä ohjattuna. Luoksetulolla aloitettiin, stoppi oli vähän hidas, ja kun olisi pitänyt odotella seisten, Tomppa painuikin maihin kun ei palkkaa tullut. Joo, olisikohan tätäkin pitänyt harjoitella myös kokonaisuutena eikä pelkästään osina. Lyhyemmältä matkalta paikkaus (sujuikohan se, en kyllä muista) ja tänä aamuna kotona toinen (joka ainakin sujuin hyvin). Tiedetäänpähän taas mitä harjoitella.

Sitten liikkeestä maahan myös käskytettynä, tämä taisi mennä ihan hyvin pienellä käsiavulla höystettynä.

Ohjatun suuntia harjoiteltiin pitkästä aikaa metallikapulalla ja pikkuisella aamutossulla. Pee vei noudettavat (metalli oli siis se ei-noudettava puoli ) kumpaankin suuntaan yhden kerran, kummassakaan ei ollut mitään vikaa. Ihan lupaavalle vaikuttaa. 

Seuraaminen tehtiin taskussa piilossa odottaneelle loppupalkalle, ja jotakuinkin avon kaavion verran. Hyvin sujui tämäkin, intoa oli mutta ei juurikaan liikaa hötkyilyä. Tomsku taisi arvata että tästä on tulossa isompi palkka, mutta kun evästä ei näyttänyt etukäteen, niin malttiakin oli vähän enemmän kuin lauantain treeneissä.

Kovasti Tomppa otti häiriötä ympäristöstä läpi treenin,  vaikka olikin ihan älyttömän innokkaalla tuulella. Eli oisko niin että mitä enemmän intoa, sen enemmän häiriöherkkyyttä. Omituista.

Tauon jälkeen tehtiin vielä noutoa; ensin Budan  ohjatun kapulalla ja sitten omalla tavallisella. Ohjatun kapulaa tuotiin kyllä ihan iloisesti, mutta se suussa ei ollut kiva istua. Oman kapulan kanssa kaikki sujui taas kuin tanssi – Tomppa oli tosi innokas kapulan suhteen, ja pomppi sitä kohti jo kun se oli mulla vasta kädessä. Pari luovutusta myös, paikka hilautunee pikkuhiljaa oikealle kohdalle. 

Lopuksi paikallamakuu a'la Huima. Eli vinkumista ja vonkumista ja pällistelyä. Aikaa kolme minuuttia piilossa, Pee keräili samalla ruutua pois ja huuteli aikamerkkejä. Alku oli hiljainen, samoin loppu, muu aika meni aika lailla piipatessa.

Kentältä autolle lähteminen oli käänteistä kuukauden takaiseen, Tomppa nimittäin karkasi takaisin kentälle eikä olisi halunnut autoon. Hyvä näin, en valita.   

Vähän on vaikea suhtautua noihin Tompan äärilaitoihin poukkoileviin mielialoihin, ja vaikea suunnitella sille treenejä kun ei ole tottunut tuollaiseen hötkyilyyn. Mutta enpä valita tästäkään.

* * *

Koska ratsastusblogi on hiipunut, on pakko päivittää tänne hiukan maanantain ratsastustakin. Seitsemäs kerta isolla hevosella oli jo selvästi helpompi ja lonkatkin alkavat taas pikku hiljaa aueta! Ravaaminen isoliikkeisellä Vekalla sujui jotensakin ilman jalustimia, ja heppa oli tyytyväisen oloinen ja rento. Mitenkähän kauan siitä onkaan kun ollaan viimeksi minkään pollen kanssa tapailtu peräänantoa? 

Joidenkin hevosten kanssa ilmenneiden omituisten ongelmien syykin selvisi tänään kun kävin selkälääkärissä – toinen jalka on nimittäin ihan voimaton. Vika sitten tietty vaan korostuu jos satutaan olemaan hevosen kanssa samalle puolelle vinoja. Eli nyt vaan jumppaan mars.