Kun tiputtelu oli jo pari päivää sitten loppunut, ja Tomppa virallisesti juoksuton, niin uskallettin ottaa miesvieraita vastaan. Meno oli kyllä pesun ja bitch-suihkeen suihkuttelunkin jälkeen niin hurjaa, että olisi voinut kuvitella parhaiden päivien olevan käsillä. Aluksi Tomppa oli viisi minuuttia sitä mieltä että ei tartte tulla mun pyllyä nuuskimaan, mutta sitten muuttuikin ääni kellossa.

Hei neiti, kuis ois?

Jos sä et kerran astu mua, niin mä astun sitten sua

Ja samaa rataa aika pitkälle...

Kun tunteet kuumenivat liikaa, oli lähdettävä lenkille. Ja sitten Ledikin liittyi ilonpitoon.

 
Ensin Lediä piti vähän mielistellä

Ja sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta, Tomppa uskaltautui läppäisemään isoa pahaa Lediä tassulla  

 

Sen jälkeen ilmeet olivatkin  jo astetta vakavampia – ei melkein-juoksunartuiltakaan nyt ihan mitä vaan siedetä

 

 Lemmen huumaa. Aika tyytyväisen näköisiä tyyppejä.

Eikä olekaan joka tytöllä näin komeita sulhasia

Taisi olla Tompalla aika kiva sunnuntai. Piti vielä illalla tehdä sille jälki, mutta kun ilma oli niin hieno niin lähdettiinkin vielä Keravanjärvelle lenkille. Sillä reissulla tapahtui taas pieni kohtaaminen, joka kuvastaa Tompan luonnetta kovin hyvin: parkkipaikalla oli autonsa luona kaksi sienestäjätätiä, ja pysähdyin siihen juttusille. Toinen täti meni kyykkyyn ja alkoi leperrellä Tompalle, joka oli siihen saakka ignoorannut koko tyypit. Mutta koska Tompan mielestä pieniä koiria ei saa vieraat ihmiset puhutella, se nosti hirveän äläkän ja tuli mun jalkoihin kiehnäämään kun oli niin kauhean pelottavaa. Ja kahden sekunnin kuluttua se sitten kiipesi toisen naisen syliin kerjäämään rapsutuksia. Outo mikä outo.

* * *

Noin muutoin Tomppa on kyllä ollut edelleen eri reipas ja rohkea, ja loistava tokovirekin jatkui kun käytiin lauantai-iltana testaamassa uusi hienosti valaistu kentänreuna keskustassa. Vieressä oli teinien jalkapallopeli vihellyksineen ja huutavine yleisöineen, mutta Tomppaa ei haitannut kuin lähellä kohti seuratessa ihan pikkuisen. Enemmän sitä häiritsi ohikulkenut koira, mutta sekin vain siinä mielessä että olisi tainnut olla kiva mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta. Koirahäiriötä me joka tapauksessa tarvittaisiin paljon enemmän.


Ensin Tomppa makoili Tapsun vieressä reilun minuutin, koko aika auton takana piilossa. Pelaajat jäivät koirien selän taakse, ja hiukan sinne piti vilkuilla välillä, mutta muuten oikein hyvä eikä P-nellan käskyt haitanneet yhtään. Ennen käskyä ja heti vapautuksen jälkeen Tomppa äänsi intoaan, mutta oli onneksi ihan hipihiljaa koko liikkeen ajan.

Tompan treenivuoro oli tällä kertaa ekana, ja se teki iloisia vauhtinoutoja ja pari luovutusta, liikkeestä maahanmenoa (tosi paljon parempi jo!), vähän seuraamista ja tunnarin. Tunnari tehtiin vain neljällä kapulalla kun Tomppa oli niin henkeä täynnä, ja silti se maistoi yhtä väärää vaikka nenäkin aukesi jo puolimatkassa kapuloille. Menovauhti oli hidas, mutta takaisinpäin tultiin reipasta laukkaa vaikka kehuinkin vasta kun kapula oli kädessä.

Mukana oli pikku purkki kissanruokaa, jonka edestä Tompan piti tehdä peräkkäin käskytettynä liikkeestä maahanmeno, pieni seuraaminen ja kaukojen eka vaihto. Vilautin purkkia ennen kuin alettiin hommiin, ja ehkä se oli vähän liikaa kun tarkkuus kärsi taas aika tavalla. No, intoa oli kyllä ja sehän se tietty pääasia oli. Seuraamisessa tuli pieni loittoneminen peliä päin kulkiessa, ja vähän into-aurausta. Maahanmenoon annoin ihan pienenpienen käsiavun. Pikkuisen hidas se oli, mutta muuten ok. Kaukojen eka vaihto oli tiukassa, joten en voinutkaan antaa siitä loppupalkkaa, vaan vasta kolmannesta vaihdosta – joka sekin oli vähän tahmainen. Kissanruoan jälkeen vielä kunnon leikit – ja kumma kun Tomsku nyt intoa puhkuvana  tuo leluakin takaisin paljon paremmin. 

Olipa mukavaa taas treenata reippaan ja innokaan treenattavan kanssa! Melkein kuin olisi Huiman kanssa treenannut...