Eilen päästiin P-nellan kanssa HauHaun vuorolla hallille tokoilemaan. Olin ollut lukevinani varauskalenterista että toinen kenttä on tyhjä, enkä ollut varautunut agilityryhmän tuottamaan kovaan häiriöön. Olisi ehkä pitänyt miettiä treeni vielä uudelleen ennen kuin aloitettiin, Tomppaa paineisti jonkun verran toisen kentän touhut ja se kostautui sitten varsinkin paikallamakuussa jossa se piti jättää yksin. Kenttien välissä ei ole ollut syksyllä pressua, joten äänihäiriön lisäksi on nyt sitten "näköhäiriökin". Mutta onhan se ihan luksusta kun pääsee treenaamaan lämpimässä ja valoisassa – koitetaan siis vaan helpottaa tehtäviä ensi kerraksi.

Paljon ehdittiin tunnissa tehdä, Tomppa taisi puuhailla peräti kolmen kierroksen verran. Väliajat se oli kiinni seinässä, en tiedä onko se hyvä vai huono, katsellaan.  Treeni aloitettiin kunnon leikillä, ja sitten tehtiin jääviä (maahan ilman käsiapua, jee!), merkin kiertämistä (aika hidasta) ja siitä pari seisomista ja maahanmeno (olipa se hyvä, tokikin hitaasta vauhdista). 

Tokalla kiekalla keppejä (Pee palkkasi päässä, nopeutti selvästi) ja noutoa, joka oli taas ihan tosi hyvä. Vika nouto piti tehdä kokonaisena liikkeenä, mutta vesittyi vähän kun syöttelin Tomppaa pitääkseni sen perusasennossa ja se ei tainnut nähdä koko kapulan heittoa. Ensi kerralla sitten vaan pannasta kiinni, tai jokohan uskaltaisi pitää sen ihan käskyllä..? Kaukoja läheltä, istu-maa aika hyvät, seisominen vähän vaikea kun namit kädessä houkuttivat liikaa, ja takapalkkana häiritsivät keskittymistä. 

Olisikohan ollut sitten se kolmas kierros kun tehtiin tunnaria ja paikallamakuu? Tunnari ensin ihan kisamatkalta ja käskytettynä, ja olisi pitänyt muistella taas niitä edellisiä treenejä joissa tunnari on pykinyt ja helpottaa. Lisähäiriöksi kentälle tuli tässä kohden vielä suhaamaan agipuolen belggari. Tomppa sitten maisteli ensin useampaa kapulaa, ja toi lopulta yhden oikein reippaasti. Kun en tiennyt mikä oli oma, kehuin sitä väärän tuonnista. Voi tuhannen tulimmaista. Kolmas yritys läheltä taisi sitten onnistua, ja sekin vain kolmella kapulalla. Turha kai se on isommassa häiriössä muutenkaan tämmöistä vaikeimman kautta tehdä. Ja hitsit kun tämä on ollut jo pitkään tosi varma liike!

Ja sitten se onneton paikallamakuu. Tomsku pysyi kaksi minuuttia hiljaa ja rauhallisena kun oltiin piilossa, ja sitten se otti ja nousi. Ja nousi ja nousi. Pysyi lopulta kun jäin seisomaan ihan lähelle näkösälle, loppuajasta (tuli kokonaisuutena sitten vähintään viiden minuutin keikka) piipahdin vielä piilossa. Tehtiin toinen perään; jättö ja kymmenen sekuntia piilossa, ok. Kun on tiedossa että Tomppa ei tahdo jäädä haukkuvassa koirahäiriössä yksin, niin pitääkö se sitten jättää yksin heti niin pitkäksi aikaa? Koitetaan edes ottaa opiksi.

Lopuksi vielä kunnon pitkä seuraaminen loppupalkalle, tämä oli oikein hyvä. Agipuolta lähestyttäessä kontakti rakoili ja Tomppa hidasti hiukan, edetään siis tässäkin nyt vähän hitaammin.

Jos meillä on tähtäimenä vasta ensi keväänä/kesänä korkata avoin, niin turha tässä kai on vielä hirveästi panikoida tuota paikallamakuuta. Varsinkin ottaen huomioon miten vähän me ollaan tehty häiriössä! Eli jäitä hattuun, Tomppa treenasi muuten kuitenkin eilen ihan iloisesti.  Ensi kerralla pitää ottaa itsekin enemmän löysin rantein vaikka agikoirien ja ohjaajiensa hallissa kaikuva möykkä tuppaakin rassaamaan itse kutakin.

* * *

Ja viikon tätiheppailuosastolle:

Maanantain tunnilla alla oli taas ihana Veka, ja vaikka se onkin vähän haasteellinen kuntoonlaitettava, se on niin oman pyllyn alle sopiva menopeli että eipä haittaa. Tällä kertaa tapailtiin peräänannot jo alkutunnin  ympyrätyöskentelyssä (lopputunnista se olikin sitten jo haavetta vaan), ja notkean hepan kanssa homma sujui.  Lisäyksetkin menivät kerrankin nappiin, yleensä kun tahtoo helposti jäädä se viimeinen vaihde uupumaan. Laukka-ravi -siirtymissä huomasi oman istunnan kehittyneen sen verran että kauheita notkahduksia ei tullut, tasapainosta en mene kyllä sanomaan mitään.  Ensi tunnille sain ohjeeksi muistaa tehokkaammat ulkoavut ja tehtävien viemisen kunnolla loppuun. Ja opettaja-mokoma oli varannut mulle ensi tunnille Tuiman, jota en viimeksi meinannut saada liikkeelle ollenkaan. No, annetaan Tuimalle toinen tilaisuus, ja toivotaan että pääsen itse taas sitä seuraavaa tuntia varten varauskirjan kimppuun.