Väliäkö konsanaan, mikä pistää kulkemaan, kulkemaan.

Suon tuoksun kanssas jaan, talvikarpaloita kun poimitaan. 

Sammalvihreys koetaan, nuo arjen kuvat unohdetaan. 

Mä surut laulan suohon, murheemme hukataan,
suonsilmä meitä tutkii tummalla katseellaan.

Me suolla talsitaan, sumun sisään kaksistaan, haihdutaan. (Rauli Badding Somerjoki)

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä Kelliksen rivitokoihin, mutta kun Tomsku oli jo kahtena edellisenä päivänä stressanut enemmän kuin tarpeeksi, niin lähdettiinkin rentoutumaan karpalosuolle. Ilma suosi, maa oli kuurassa ja ruska kauneimmillaan. Illalla kotona tuoksui karpalo kun hellalla kiehui omena-karpalo -mehu ja karpalovispipuuro. 

* * *

Maanantain heppailut menivät Tuiman kanssa hulppeasti yli odotusten. Koko tunnin satoi vaakatasossa (ja uusi kahdenkympin ratsastustakki piti kuin pitikin vettä!) ja hevoset olivat vauhdikkaalla tuulella. Kaikki tehtävät onnistuivat vähintääkin kohtuullisesti, ja taas me humpsuteltiin lopputunnista peräänannossa. Saatiin Tuiman kanssa opettajalta kovasti kehuja – nautitaan tästä nyt niin kauan kuin tätä kestää. 

Tuiman ravi oli aika vaikeaa istua – ei varmaan sen isompaa kuin Vekallakaan – mutta kapeampiselkäisenä siellä oli hankalampi olla rennosti, varsinkin kun pohkeille löytyi koko ajan töitä. Vaikka tunti meni kivasti niin ei Tuimasta ihan uutta suosikkia tullut, jotenkin siihen ei vaan ole samanlaista luottoa kuin vaikka Vekaan. Kumma juttu miten jotkut hevoset vaan tuntuvat heti "omilta" ja toiset vaan eivät millään. No, mun suosikkihevosten kärkisijoilta ei kyllä muutenkaan kovin montaa tammaa löydy. 

Ja sitten jännitetäänkin jo ensi viikon tuntia kun pitkän suokkiputken katkaisee FWB Rekku.