Eilen käytiin nopsaan tyhjentämässä Selman ylitäyttyneitä pattereita Kolsan jalkkiskentän  liepeillä. Tomsku sai kuitenkin aloittaa: ensin tehtiin merkin kiertoa parilla seisomisella ja maahanmenolla, ja sitten ihan merkkiä. Tästä lelupalkka. Kentällä oli aika pahanikäisten (Tomskun kannalta siis) nappuloiden harkat, ja kun seuraavaksi piti tehdä ruutua, Tomppa jämähti ekan ruutuunmenon jälkeen kun huomasi olevansa yksin ihan pelottavien lasten lähellä. Otettiin sitten helpotettuna namikupille, ja sitten vielä tyhjään ruutuun lähempää, ja jäkitys meni aika hyvin ohi. Päälle käytiin ihan aidan vieressä tekemässä askelsiirtymiä (namin kanssa kylläkin) peliin päin. Lopuksi tehtiin tunnari viidellä kapulalla, oikein hyvä. Päälle leikittiin vielä, ja lopuksi Tomppa leikki vielä apparinkin kanssa niin että lelu katkesi keskeltä kahtia. Taas meidän touhuissa näkyi se, että Tomppa tekee hyvässä vireessä, leikkii hienosti, ja sitten ihan yht'äkkiä  lässähtää täysin. 

Selman kanssa kuivaharjoiteltiin valsseja, persjättöjä ja käteen tulemista. Kätevästi se kääntyy, ja isoksi koiraksi se on muutenkin yllättävän ketterä. Lelun kanssa se lähti tällä kertaa pitämään omaa kivaa, mutta kuulemma se tekee sitä muulloinkin kun sillä on liikavirtaa, eli en ehkä sitten ota sitä pelkästään omaan piikkiini. Lelun sai näpsäkästi takaisin komentamalla Selman maahan. Kotona tehtiin vielä ekat lätkäharjoitukset. Selma oli suht helppo saada koskemaan lätkää nenällä, mutta ei se kyllä kauhean tiuhaan kosketusta tarjoillut. Mikä ei tietty ole mikään ihmekään kun ei sille ole ennen naksuteltu, ja latauskin tuli ehkä tehtyä hiukan huolimattomasti. Nyt pitäisi päättää kelpaako tuo nokkaisu, vai koitanko saada siitä irti vielä tassukosketuksen.