Vapaapäivät menevät aina liian nopeaan, mutta onneksi aika paljon ehdittin tehdäkin sunnuntaina. Lauantai menikin hiukan ketuille Vammalaan ja takaisin ajellessa, ja Tomppa joutui poikkeuksellisesti olemaan senkin päivän tarhassa.

Sunnuntaina ei sitten koiratkaan voineet valittaa aktiviteetin puutetta. Ensin juoksutettiin Tomppaa omassa metsässä kolme osuutta, joista vikalla etenin vähän taaksepäin. Metsänpohjalla treenattiin, matkaa ehkä parisataa metriä. Kumpaankin suuntaan Tomsku juoksi oikein hyvin, ja odotteli kummassakin päässä  rauhallisena. Ensi kerralla pitänee sitten taas listätä matkaa.

Viestimetsästä koukattiin hallille kurkkaamaan josko Nuutti olisi sattunut olemaan jo radalla. Viiden minuutin pikavisiitin aikana Tomppa ei ehtinyt hermoilla, taisi vaan olla tyytyväinen kun hallista löytyi tuttuja ihmisiä ja herkkujakin irtosi. Ulos se kyllä veti kovaa vauhtia mutta muuten ei näyttänyt ahdistuneelle. Tämmöiset reissut saattaisivat jopa auttaa sen hälinäkammoon!

Sitten jatkettiin matkaa Sveitsiin, missä Tomppa sai ensiksi maata häiriössä. Aikaa muutama minuutti  niin että olin itse aika lähellä, häiriö (luoksetuloja ja leikkimistä) oli sen verran kova että Tomppaa piipitytti melkein koko ajan. 

Tompan jäätyä yksin kentälle kokeiltiin tehdä hiukan häiriöharjoitusta perusasennossa istuen, ja olipa taas aika vaikeaa. Lopuksi Tomppa sai pinkoa ison (500g?) kapulan perässä. Uskaltaisikohan kohta vilauttaa sille jo täyskokoistakin kapulaa? 

Kun päälle vielä käytiin Märkiön maastoissa kolmen tunnin lenkki, lojui illalla aika tyytyväisiä koiria. Tomppa makoili enimmäkseen keittiössä tai vessan lattialla, mutta pystyi  varsin hyvin rentoutumaan ilman mitään esteviritelmiä.