Pimeät illat eivät ole innostaneet oikein tokoilemaan, joten ollaan sitten treenattu vain viestiä. Perjantai-iltana käytiin Kaidanpäässä jossa tarkoitus oli ottaa vähän pidempää pätkää, mutta toinen pää ei sitten uskaltanutkaan mennä tiellä olevan puomin taakse siinä pelossa että Tomppa juoksee pimeässä sitä päin. No, parasta pelata varman päälle, eikä ne helpot kivat treenit ikinä pahaakaan tee. Matkaa kertyi suuntaansa ehkä parisataa metriä. Juoksemisessa ei ollut ongelmia, mutta kun vikan palkan jälkeen päästin Selmankin autosta, ne juoksivat vielä kimpassa toiseen päähän ja Tomppa tietty kuvitteli että Selma vie siellä sen palkat.  

Viikonloppuna Remo oli kylässä ja lenkkeiltiin ja oltiin vaan. Lauantaina käytiin Jonnan kanssa parin tunnin issikkamaastossa Kytäjällä ja koirat odotivat sillä välin kotona. Illalla Tomskua vähän irvistytti kun se makoili Jonnan vieressä sohvalla ja Remokin olisi tullut siihen, ja lopulta se sai kokonaan lähdöt olohuoneesta. Sen jälkeen oltiinkin taas kovin kilttiä tyttöä. 

Sunnuntai-iltana lähdettiin taas takametsään juoksuttamaan Tomskua. Tällä kertaa matkaa oli vähän enemmän, toinen pää oli Ketunkuopan takana mäen alla – olisiko matkaa ehkä lähemmäs 400 metriä. Hyvin juoksi ja rauhassa odotteli, ekan kerran otettu seuraamispätkä oli kuulemma ollut vähän pliisu. Ensi kerralla olisi kiva päästä taas metsän puolelle ja ottaa vaikka vähän pidempi jälkiosuuskin.

Viimeisen juoksun alusta alkaa olla aikaa yli kymmenen viikkoa, ja luulen että Tomppa kärttyilee silläkin taas vähän enemmän. Tissit on vähän turvonneet, mutta täysillä valeraskaus ei ole vielä iskenyt. Huomenna pitäisi hakea sille Galastopit, jospa neiti kiukkupussi niillä vähän rauhoittuisi.