Tänä vuonna vietettiin koirien kanssa rauhallista joulua ilman televisiota ja melkein ilman nettiäkin. Suosittelen kaikille, oli aika mukavaa! Koirat saivat joululahjaksi uuden koira-auton, vinkulelun mieheen ja muutaman kaninkorvan. Selma sai elämänsä ekat joululahjat, eikä se raukka oikein osannut hankkiutua kääreistä eroon. Autoa ei kyllä paketoitu.

Joulupäivänä oli pitkästä aikaa ihana ilma ja maa kuurassa:

 

 

Hiukan ehdittiin/jaksettiin joulun tienoilla treenatakin. Viestihommissa ei Tompan osalta mitään uutta, sen varastamisyrityksetkin jäivät ainokaisiksi ja se on pysynyt hyvin ruodussa. Joka kerta se on saanut vähän seurata toisessa päässä, ja parilla viime kerralla koirat ovat olleet puussa kiinni odottamassa omaa vuoroaan. Viime harjoituksessa Tomsku ei lähtenyt toiseen päähän ekalla lähetyksellä – veikkaan että Selman haukkuminen ja tempominen vähän häiritsi sitä. Selmalle tehtiin ekat lähetykset ilman näköyhteyttä, ja se hömppä ei meinannut millään tajuta että sieltä se toinen pää löytyy vaikkei ketään näykään.  Taisi olla lähdössä esine-etsintään.

Ampumista jatkettiin tapaninpäivän myrskyssä Jokelan kentällä, ja Tomppa reagoi edelleen. Tällä kertaa se näytti olevan aika huolissaan, mutta ampumisen loputtua palautui onneksi nopeasti ja leikki hyvin. Aalla ahnehdittiin noutoa isolla kapulalla, ja raasu jäi jumiin ylösnousussa ja kapula vieri estettä alas. Jospa seuraavalla kerralla keksittäisiin taas jotain vähän mukavampaa hommaa.

Selma on tehnyt parina iltana aan alastuloharjoituksia kotirappusilla, ja aika hyvin sujuu jo. Saas nähdä miten sen saa sitten siirrettyä esteelle…  Myös käsikosketusta ollaan hienosäädetty  ja tokohypyllä opeteltu vähän takaakiertoja.

* * *

Typyköillä on joulun aikaan ollut kauheat leikkifiilikset, ja yleensä heti ulos päästyä alkaa takaa-ajo talon ympäri. Onneksi Tomppa on aika nopsa ja tarvittaessa kestää rajumpaakin leikkiä, joten rallaaminen on sujunut aika mukavasti. Tarpeeksi innostuessaan Tomppa alkaa haukkua ja näpsiä ilmaa, ja se on Selmasta sitten jo rauhoittelujen paikka.

Tapaninpäivän myrskyssä selvisi että talo kaipaa vahtikoiraa. Tomsku oli ulkotarhassa ja Selma pötkötteli sähkökatkon loppumista odotellessa meidän kanssa sängyssä lukemassa, kun ulkoa alkoi kuulua moottorisahan ääntä. Sännättiin koko porukka ikkunaan katsomaan onko metsässä mahdollisesti kaatunut puu sähkölinjojen päälle, mutta mitään ei näkynyt. Etupihan puolelle kurkistellessa vasta huomattiin että piha oli täynnä palomiehiä raivaamassa meidän omalta tontilta tien poikki kaatunutta puuta. Tervetuloa varkaat, meillä ei kukaan vahdi mitään!