Onpas ollut kiirettä töissä ja kotona, eli ei olla paljoa treenailtu eikä bloggailtu. Tomsku on ollut tällä välin kerran Sveitsissä tottistelemassa ja kerran tehnyt pihalla vähän tokojuttuja. Sveitsissä se oli oikein innokas, mutta samalla tavallistakin häiriöherkempi. Lelua sillä ei ollut aikomustakaan palauttaa, ja paikalletulleet vieraat treenaajat saivat aikaan karvojen nostelua ja haukkua. PK-esteet sujuivat kuitenkin hyvin kumpaankin suuntaan, tosin edelleen ilman kapulaa. Luoksetulossa Tomppa kuvitteli ennakoivansa vapautusta taakse ja juoksi ekalla kerralla ohi.   Pikkukapulaa noudettiin iloisesti, ja seuraaminen taitaa ihan oikeasti olla ihan liian väljää. Ja liikkeestä seisominen on päässyt unohtumaan ihan kokonaan. 

Nyt olisi sopiva aika ryhdistäytyä Tompan treenien suhteen, kun valeraskauskin on taas ohi. Vielä viime viikolla se oli yhtenä iltana tosi huonovointinen, mutta tällä viikolla se on alkanut taas syödä hyvin ja ollut muutenkin paljon aktiivisempi. Olisikohan tavallista runsaampi lenkkeily edesauttanut nopeaa toipumista? Valeraskauden mentyä aletaan näemmä taas samantien heittää hyvästejä turkille – Tompalla on päällä massiivisin karvanlähtö ever.  

Melkein kaikki vapaat lenkit Tomsku on tehnyt loggeri kaulassa, ja eihän se kovin hyvää sen liikehdinnästä aina kerro… Jotkut lenkit sujuvat nätisti samaa reittiä kuin meilläkin, joskus Tomppa tekee vimmattua siksakkia mutta ei erkane kauas (viime vkl. Tompan saldo oli 10 km siinä kun me kuljettiin 5 km ), ja sitten se eilinen hirven perään lähtö… Mielenkiintoista oli katsoa Tompan jahtimatkaa kartalta, mutta toivottavasti tuommoisia kiekuroita ei tarvitse kovin usein ihailla. Sen eksymistä ei kyllä tuon perusteella tarvinne pelätä, nätisti se oli tullut ihan tarkalleen ja reipasta vauhtia omia jälkiään takaisinpäin. Maksiminopeus tähän saakka on ollut 33 km/h, saas nähdä vieläkö se pistää paremmaksi. 

* * *

Selman kanssa ollaan jatkettu kotona targetin tökkimistä ja käsikosketuksen treenausta. Viime viikolla se teki treeneissä 12 esteen (!) rataa, ja tuommoinen helpohko rata meni siltä yllättävän kivasti!

Eilen Selma oli jo valmiiksi harkkoihin mennessä sattuneesta syystä aika piipussa, eikä siitä irronnut ihan sitä mitä edellisillä kerroilla. Toki harjoituksetkin olivat vaikeita, kun aloitettiin heti kymmenen esteen valssi – puolivalssi – takaakierto -hässäkällä parin kolmen esteen pätkiin pilkottuna. Selma seuraa ohjausta minkä ikinä kykenee, onpa luksusta puuhata koiran kanssa joka pinnistelee koko ajan pysyäkseen kartalla. Saas nähdä missä vaiheessa se huomaa voivansa tehdä rataa itsekseenkin...

Lisäksi tehtiin vähän keppejä peruuttaen, hyppy-muuri-putki -pätkää ja ekan kerran targetin koskemista aalla. Lopuksi Selma oli jo niin puhki että tajosi koskemisen sijaan maahanmenoa, vaikka tuo lätkän koskeminen on sille tosi kivaa ja helppoakin. Ensi kertaa varten pitää ehtiä tehdä alustatreeniä rappusissa jotta se on sitten helpompi yhdistää esteille.

* * *

Ai niin ja onhan Tomsku tietty juossut viestiäkin! Eka harjoitus meni ihan pipariksi kun maasto oli hirveän vaikeaa ja matka ihan liian pitkä ja riistantuoksulla höystetty. Eikä tietty ollut puhelimia mukana että oltaisiin voitu kommunikoida toisen pään kanssa. Seuraavana päivänä käytiin sitten paikkaamassa Keravanjärvellä, ihan pikkumatka vain ilman näköyhteyttä.

Ja kokeilihan se Selmakin juoksemista, näköyhteydellä vajaan sadan metrin matkaa. Sille oli vähän vaikeaa jättää isäntäänsä, mutta varmaan sekin oppisi homman idean nopeasti jos sitä vaan juoksuteltaisiin säännöllisesti.

* * *

Typyköiden välit ovat olleet hyvät, eikä rähinöistä – tai edes mulkoiluista ole ollut tietoakaan. Kotiintulotilanteessakin koirien kuumetessa Tomppa vain alkaa tarjota leikki-eleitä, vaikka muistelisin että Huiman kanssa oli joskus tunteet vähän kuumempinakin. Yhden kerran ne ovat jopa leikkineet keskenään hiekkakuopilla – tosin takaa-ajot näyttivät vähän varovaisille ja varautuneille ja leikki päättyi lopulta lievään karvojen nosteluun. Selma on vallannut sängyn kokonaan itselleen Tompan valeraskauden aikana ja voi olla hyväkin niin. Osaa se Tomppakin siis onneksi väistää ja kunnioittaa toisen tilaa.