Tompan vuosi alkoi uinumalla leikkauspöydällä: hyvästit heitettiin samalla kertaa sekä munasarjoille, juoksunaluspaniikeille, kiukunpuuskille, että syville masennuksille. Tähystys sujui kuten pitikin, illalla Tomppa oli vähän krapulainen ja halusi nukkua yön vieressä, mutta aamulla se olisi jo halunnut leikkiä Selman kanssa ja oli sudennälkäinen. 

Samoilla rauhoituksilla varmistettiin ettei Huiman spondyloosi ole periytynyt Tompalle, ja ettei Tompan ahkera etujalkojen kirputus tarkoita sitä että niissä olisi jotain vikaa. Aika monta röntgenkuvaa otettiin, ja arvioksi saatiin että varpaat, ranteet, kyynärät, olkanivelet ja koko ranka on kertakaikkisen terve. Tuossa iässä spondyloosimuutosten pitäisi jo näkyä jos niitä olisi tullakseen.