Tiistain ei-niin-hyvien hallintaharjoitusten ja torstain vielä huonompien agilitytreenien jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla kun sunnuntaina lähdettiin Kellokoskelle tokotreeneihin. Selmasta oli etukäteen koitettu purkaa ylimääräistä höyryä lenkkeilemällä, ja ehkä se hiukan auttoikin kun fiilikset treeneissä olivat kerrassaan sunnuntaisen leppoisat.

Luoksepäästävyydessä ohjeistin kouluttajaa pysähtymään reilun metrin päähän, ja tämä toistettuna kaksi kertaa sujuikin Selmalta vain pienellä silmämunien pyörähdyksellä. Lopuksi ohjaaja kulki vielä Selman sivuitse pois, eikä kontakti siinä kohden hajonnut ollenkaan.

Perään tehtiin paikallamakuun jättö sekä paikallamakuu; kummassakin vain vähän vilkuilua toisella puolella maanneeseen aussiin. En edes muista mikä koira Selman toisella puolella oli, eikä se ollut Selmastakaan yhtään kiinnostava. Välimatkaa vieruskavereihin oli reilummin kuin kokeessa, mutta oikein rauhallinen suoritus noin ekakertalaiselta rivissämakaajalta. Koiria oli makaamassa yhteensä seitsemän, eikä Selma tuntunut  häiriintyvän edes kohti kävelevästä ihmisrivistöstä. Testatuksi tuli myös se miten Selma reagoi jos joku lipeää makuusta – eli ei oikein mitenkään.

Meillä kävi myös tuuri kun paikalla oli vain yksi ylempien luokkien koira, ja päästiin siten Katariina Kainulaisen vetämään neljän koiran ryhmään.  Ei kyllä ehditty ottaa kuin kaksi liikettä ohjatusti, tosin Selman virekin oli niin matalalla että ehkä hyväkin niin. Ja pääasiahan meidän treeneissä oli että päästiin harjoittelemaan paikkamakuuta ja luoksepäästävyyttä sekä yleistä häiriönsietoa.

Ryhmiin jaettuna homma aloitettiin luoksetulolla, ja Selkku jäi oikein kiltisti vieraiden koirien väliin odottamaan kutsua. Ihan vähän se oli kuulemma vilkuillut toisella puolella istunutta kaveria. Luoksetulo oli kyllä huono, mutta siitä viis, sitä ehditään treenata itseksemmekin. Muiden luoksetuloharjoitusten aikana tehtiin kontaktiharjoituksia ja yksi lyhyt makuu niin että olin ihan Selman edessä kun vieruskaveria kutsuttiin. Lisäksi katsottiin vielä Selman stoppeja, niitä tehtiin ihan perinteisesti nameja heittelemällä.

Itseksemme käytiin tekemässä vielä ruutua; eka niin että ruudussa oli patukka, ja toinen näyttöruutuna perään. Nouto otettiin hyppynoutona ilman luovutusta, ja lopuksi vielä vähän alon hyppyä.

Selma oli koko treenin ajan melkoisen flegu, mutta itselle tuli taas vähän uskoa siihen että sen kanssa joskus vielä kokeisiinkin päästään. Kunhan saadaan hallinta kuntoon ja vähän tottumista ryhmässä treenaamiseen niin aletaan sitten panostaa siihen vietin nostoon. 

----------

Kotioloissa Selma ja Tomppa ovat saaneet nautiskella siitä että ovat päässeet yksitellen lenkille. Varsinkin Tomppa osaa arvostaa sitä, ja se nauttii kun saa hakea "pudonneita" hanskoja ja juosta lumipallojen perässä. Eiköhän se jakamaton huomio Selmastakin ole vaihteeksi ihan mukavaa. Tompan kanssa törmättiin kuopalla yhtenä iltana supiinkin, enkä tiedä eikö Tomsku huomannut sitä ollenkaan kun ei reagoinut mitenkään. Tai sitten sillä ei vaan ollut haluja alkaa tappelemaan, supi kun löntysteli ihan rahassa siinä kymmenen metrin päässä koloseensa.

Velmu kasvaa ja komistuu, ja on pääasiassa kovin kiltti ja rauhallinen pentu. Isojen koirien pinna on venynyt sen kanssa jo vähän liiankin pitkäksi, Selma kestää siltä melkein mitä vaan (paitsi lattioiden kaivamista ) ja Tomppakin on ollut oikein kiltti täti.

Mukavaa että isot ovat noin suopeita pennulle – varsinkin nyt kun on hiukan odotustakin ilmassa.