Koko lauantaipäivä piti olla varattuna työnteolle, mutta ehdittiin näemmä tehdä vähän muutakin.

Aamupäivällä käytiin Selman kanssa kokeilemassa miten jäljestäminen sujuu metsässä. Jälki oli jotakuinkin sääntöjen mukainen  alokasluokan jälki (lukuunottamatta puolta kourallista jäljelle ripoteltuja nameja), enkä itse tiennyt siitä kuin aloituskohdan ja summittaisen muodon. Saatiin touhuilla Selkun kanssa kaksistaan, joten kummallakaan ei ollut minkäänlaisia suorituspaineita.   Hallintaan en kiinnittänyt tällä kertaa mitään huomiota, pääasiana oli rentous ja mukava fiilis.

Janalla mentiin vähän jäljestä yli. Selma palasi ja tarkasti pari metriä väärään suuntaan, mutta korjasi nopeasti itse jäljelle. Se ajoi keskittyneesti ja näytti pysyvän hyvin jäljen päällä, myös kulmat olivat (oletettavasti) tarkat. Neljä ekaa ilmaisua hyvät ja varmat, mutta viidennellä tuli joku kummallinen black out: Selma löysi kepin, mutta jätti sen ottamatta ja jäi haahuilemaan. Nostettiin keppi yhdessä, mutta sen jälkeen Selma hukkasi jäljen ihan kunnolla ja lähti etenemään väärään suuntaan. Olin jo varma että eksyttiin, mutta niin vain Selma sai jäljen nostetuksi uudelleen kun palattiin suurin piirtein vitoskepin tienoille takaisin. Keppi oli ollut aika lähellä kulmaa/kaarretta, tiedä sitten oliko sillä jotain vaikutusta jäljen kadottamiseen. Loppu meni onneksi taas hyvin ja kutoskeppi ja loppupalkkana ollut pallo löytyivät vaivattomasti.

Harjoitus oli oikein hyvä, ja toivotaan että Selmakin sai lisää itseluottamusta päästyään vaikeuksien kautta voittoon. Seuraavaksi pitää tehdä sitten vähän helpompaa ja niitä janoja.

* * *

Agitreenit olivat poikkeuksellisesti lauantaina isossa hallissa Tiinan ohjauksessa. Selma oli matalassa vireessä jälleen, johtuen luultavasti vieraasta paikasta, ihmisistä ja Nalasta joka kommentoi Selmalle häkistään. Selman vire laskee kyllä helposti, se kun on semmoinen herkkä tyttö. 

Harjoitus oli hyvä ja Tiinan treeneistä saa aina aika paljon irti. Tällä kertaa ongelmia tuotti alun hyppyjen avokulma sekä takaakierto muurille. Takaakiertoja pitäisi harjoitella enemmän, oma ohjauskin on helposti semmoinen hätäinen roiskaisu. Lopuksi tehtiin aata yksittäin, ja Tiinan tekniikka kontaktien opetukseen tuntui aika hyvälle: Selkku remmiin, pysäytys oikeaan paikkaan, sitten vasta ota-käsky, ja mennään-sanalla pidemmällä odottavalle patukalle. Tärkeää tässä on hetsata Selmaa ensin patukalla jotta se on kunnolla orientoitunut hommaan. Muutoinkin Tiina käskytti meitä unohtamaan kokonaan namien syöttämisen, kun Selmasta tulee kuulemma zombie jos sille syöttää nameja.  Hyvin paljon mahdollista. 

* * *

Illalla tehtiin vielä pyörälenkki isojen koirien kanssa. Tomsku tuntuu innostuvan asiasta kerta kerralta enemmän, ja jaksaa juosta aika pitkäänkin jo reipasta vauhtia. Varsinkin jos se näkee Selman edellä. Vielä sillä on matkaa AD-kuntoon, mutta toivotaan että kunto ja into vielä tästä nousevat. Selma näytti olevan aika maitohapoilla kotiin päästyä, mutta eipä ihme kun se pinkoo kuin viimeistä päivää ensimmäiset kilometrit. 

Auringon jo laskiessa ajeltiin vielä Ridikselle bongailemaan lintuja ja tekemään siinä sivussa vähän eläinkokeita. Erilaisia tirppoja näkyi aika paljon, mutta lajintunnistus oli vähän heikkoa – ensi kerralla pitänee ottaa myös lintukirja mukaan.  Reippaat koirat kiipesivät kumpikin vuorollaan ylös torniin, ja ihme ja kumma kummatkin pääsivät sieltä myös alas. Kumma juttu että korkeanpaikankammoinen ja epävarma Tomskukin pääsi ihan itse kumpaankin suuntaan.