Sunnuntaina reissattiin Sastamalaan käyttämään terapiakoira Tomppaa palvelutalolla. Samana päivänä sattui sopivasti olemaan ÄSKK:n epäviralliset agilitykisat, ja sinnehän sitten piti mennä testaamaan miten Selma sopeutuu harrastamaan  vieraassa paikassa ja kovassa tungoksessa, ja ennen kaikkea katsomaan mitä se tuumaa ratahenkilöistä. Koska meillä oli handleri mukana, tehtävä ei tuntunut ihan ylitsepääsemättömältä.

Selma ilmoitettiin kahteen starttiin putkiluokkaan, jossa sai päättää rimakorkeudenkin itse. 55 sentillä mentiin, ja niillä korkeuksilla pomppi meidän lisäksi vain yllättäen paikalle saapunut Remo. Rata oli kiva – ahtaaseen halliin oli saatu aika järkevästi kiemurtelemaan viidentoista esteen rata, jossa oikeastaan  kaikki käännökset tapahtuivat putkilla. Siis helppoa, mutta ei liian helppoa.

Ekalla kierroksella handleri seuruutti Selman tungoksen läpi ja vuoroa odoteltiin nurkassa. Selma ei tainnut yhtään tietää mitä on luvassa, ja varmaan sitä sen verran häiritsi hallin ihmis- ja koirapaljouskin että se oli taas aika toisaikainen. Hienosti se kuitenkin odotteli lähdössä kun itse menin kauemmas, ja maaliin selvittiin hitaasti mutta varmasti muutamalla kiellolla.

Tokalla kierroksella uskalsin jo viedä Selman halliin itse , ja aika rennon näköisenä Selma  istuskeli odottelemassa ja katselemassa hallin menoa. Tämä kierros oli yhtä hidas kuin ekakin, mutta ratasuoritus meni paremmin ja selvittiin vain yhdellä kiellolla. Onneksi radat saatiin videolle, kun luulin vain ohjanneeni huonosti kun sama kummallinen seläntaaksejäänti tuli molemmilla radoilla kohdassa missä piti kiepahtaa putkelta aidalle. Videolta selviää kuitenkin että Selma lähtee seuraamaan ohjausta ihan hyvin, mutta bongaa sitten aidan vieressä seisovan naisen ja lapsen, ja kääntyy poispäin selän taakse. Ekan radan videolla tämä näkyy vielä selvemmin. Mutta todella hyvä näin, poiskääntyminen on Selmalta oikein hyvä ratkaisu, ja eiköhän se pikkuhiljaa totu häiriöihin.

Maali oli myös aika paha paikka kun ulosmenoportti oli ihan vikan hypyn takana, ja portilla tungeksi ihmisiä. Tämä ratkaisitiin niin että kurvasin patukan kanssa aidan sisäpuolta poispäin, ja vasta sitten lähdettiin ulos kun patukka oli tukevasti suussa. Tämähän ei tietty oikeissa kisoissa käy, mutta eipä niissä ihan noin ruuhkaisat ulosmenot taida ollakaan.

Olipa taas tosi hyvä kokemus kummallekin, ja varmaan molemmat saatiin lisää itseluottamusta ja myös luottamusta toisiimme. Bonuksena saatiin vielä hienot palkinnotkin kun tultiin koko putkiluokan kolmansiksi – ja mikä mukavinta –  voiton vei hienosti Remo. 

Nyt pitäisi saada kalenteriin vähän lisää möllikisoja, opetella kepit, ja sitten syksyllä voitaisiinkin ehkä jo lähteä kokeilemaan virallisiin kisoihin hyppärille…