Eiliselle hallivuorolle otettiin poikkeuksellisesti Tomskukin mukaan kun tiedettiin etukäteen ettei toisella kentällä ole sillä kertaa kovaäänistä agilityryhmää.

Pidettiin kaikki koirat autossa odottamassa vuoroaan, ja Velmun hienon treenin jälkeen Tomppa pääsi treenaamaan ilman että hallissa oli ketään muita. Kentätkin oli yhdistetty yhdeksi isoksi kentäksi, joten treenaaminen oli ihan luksusta.

Tomppa lähetettiin jo hallin toisesta päästä leluun kiinni, ja se leikkikin tosi hyvin. Se myös tokoili hirveällä innolla ja riemulla – ja miten hienosti! Ensin tehtiin ruudun alku- ja loppuosaa, sitten vähän seuraamista, liikkeestä maahanmeno ja istuminen, ja lopuksi sekä suora luoksetulo että seisomaan pysäytys. Palkkana käytettiin heitettävää namipurkkia, joka on Tomskusta ihan parasta. Lopuksi vielä leikittiin vähän. Tomppa oli koko treenin ajan ihan huippuhyvässä vireessä ja teki kaiken ihan nappiin. Ylimääräisiä taukoja välteltiin jottei Tomppa ehtisi ajatella mitään kamaluuksia. 

Hiukan ristiriitainen olo tuli itselle Tompan treenistä. Parhaimmillaanhan se on tosi hyvä ja nauttii tekemisestä, mutta koevarmaa siitä ei taatusti saa koskaan kun aina ne ahdistukset putkahtavat jostain. Mutta treenaillaan nyt sen mukaan kun Tomppa haluaa, ja katsotaan mitä eteen tulee.

_ _ _ _

Selma teki eka pätkällä myös tokoa. Ensin leikittiin vähän, sitten lähetys pallolle ruutuun, lähetys näyttöruutuun, ja lopuksi vielä seuraamaanlähtemisiä. Ruutuunmenot sujuivat hienosti, näyttöruutuun pysähtyminenkin onnistui ekaa kertaa. Seuraamaanlähtöjä tehtiin ekaa kertaa, ja Selma oli luonnollisesti ihan epävarma että saako siitä ihan tosiaan lähteä.

Sitten metallinoutoa: ekalla heitolla Selma nosti kapulan ihan mukisematta narupallopalkalla, toisella kerralla se vaati vähän painokkaamman toisen käskyn.

Peruuttamisen alkeisharjoitusten jälkeen otettiin luoksetuloa niin että istuin tuolilla heittelemässä nameja ja nami lensi aina kun Selma tuli tarpeeksi nopeasti ja tiiviisti jalkojen väliin istumaan. Vaihdoin samalla käskyn sanaan "tule". Ihan lupaavalle harjoitus näytti, saas nähdä miten tästä edetään.

Tauon jälkeen sitten agilityn pariin. Kentällä oli valmiina kujakepit, joten niitä piti päästä testaamaan. Vaan eipä se ollutkaan niin helppoa kuin olisi luullut! Homma lähti sujumaan vasta kun aloitettiin keppien loppupäästä kolmella kepillä, ja sitten siirryttiin tekemään kuutta. Loppujen lopuksi Selma meni jokusen kerran ihan varman oloisesti kuudesta kujakepistä läpi.

Sitten tahkottiin toista ikuisuusaihetta eli kontakteja. Tällä kertaa tehtiin puomin alastuloa pöydän kautta, ja aluksi oli taas melkoisesti säätämistä ennen kuin saatiin suht sujuvia ja palkattavaksi kelpaavia suorituksia. Selma oli irti, ja itse siirryin puomin eteen rintamasuunta Selmaan päin ja ota-käskyllä pysäytys. Ihan kuin se olisi jo vähän hoksannut mitä siltä halutaan. 

Ihan viimeiseksi tehtiin luoksepäästävyysharjoituksia. Ensin häiriössä kontaktia, ja sitten ihan "liikkeenä" ja valmisteltuna vihjeellä "kosketaan". Pää pysyy jo aika hyvin paikoillaan, mutta silmämunat tahtovat helposti lähteä vaeltamaan häiriön suuntaan. 

* * *

Sunnuntain Kellis-treeneissä Selma oli myös jälleen aikalailla koiriksi. Luoksepäästävyyttä tehtiin kahdenkin eri koulutusohjaajan tekemänä, jotka kummatkin jäivät seisomaan Selman eteen katsomatta Selmaan päin. Häiriintyihän se Selkku tästäkin jo hiukan, mutta varsinkin vikalla kerralla se häiriön lähestyessä nojasi vain tiukemmin reiteen – mikä olisi tavoitteenakin. Pääasia kuitenkin että päästiin ojentamaan ja palkkaamaan. Paikallamakuu rivistön reunimmaisena Pommin vieressä meni myös hyvin. Hiukan Selma haisteli ja pääkin vähän pyöri, mutta muuten ihan ok pariminuuttinen. Taas yksi koira lähti kauempaa rivistöstä hölkkäämään ohjaajansa luokse, mutta ei haitannut.

Liikkeinä tehtiin seuraamista ja jääviä (koko porukka yhtä aikaa), ja lisäksi luoksetuloa yksitellen, sekä kaukoja ja alon hyppy. Hyppyä piti tehdä käskytettynä ja se pyki aika lailla, mutta voipi olla että liian lähellä heilunut vieras mies vei Selman keskittymiskyvyn.   Luoksetulo oli taas hidas, kaukot sujuivat vaihtelevasti ja kaikki muu oikein hyvin. Pääasia että Selma oli rennolla mielellä liikkeellä!

Selman treenin jälkeen Tomppa pääsi vähän kentälle isännän kanssa, ja vaikka Tomsku olikin taas vähän toisaikainen, niin iloisellehan tuo vaikutti siitä että pääsi myös vähän puuhaamaan. 

* * *

Torstain agilitytreeneissä aiheena oli kepit.  Radanpätkillä oli neljän kepin sarjojen lisäksi vain hyppyjä, ja niillä tehtiin sitten valsseja, persjättöjä ja yksi kappale jaakotuksiakin. Hyppyosuudet menivät hienosti, ja kepeilläkin saatiin yllättäen jokunen onnistuminen. Aika mukavat treenit aiheestaan huolimatta, ja taas ehdittiin urakoida kun paikalla meidän lisäksi oli vain Nella.

* * *

Kotosalla ei sen kummempia – hiukan pullistelua on tyttöjen välillä ilmassa silloin kun Tomppa tulee sisään ja Selma on siellä odottamassa. Selma on lähinnä se joka aloittaa hännännostelun, mutta ei taida Tomppakaan sen huonommaksi jäädä. Uskovat onneksi kun sanotaan. Velmun kanssa menee kummallakin hyvin. Tomppa on alkanut haastaa pentua leikkimään, ja kestää muutenkin siltä melkein millaista käytöstä vaan. Ja Velmu on todistettavasti nostanut ensimmäisen kerran koipea. 

Perheen pään kanssa typykät pääsivät viime viikolla muutamaan otteeseen pyöräilemään ennen takatalven tuloa. Ihmeen pitkiä lenkkejä Tomppakin jaksaa/viitsii painella, vaikka vauhti onkin Selman mieleen ihan liian hidas. Jospa se Tomskunkin kunto siitä vähän nousisi.