Helatorstaina suunnattiin pennunhakureissuun Kotkan kautta, jossa isojen koirien oli määrä hölkätä läpi kestävyyskoe. Koe juostiin lentokentän liepeillä metsäteitä pitkin, ja vähän vajaa 20:n kilometrin matka kerrytettiin tekemällä kolme kertaa sama lenkki. Tauko pidettiin kummallakin kerralla samassa paikassa pienen lammen rannalla.

Koe alkoi normaalisti siruntarkastuksella ja luoksepäästävyydellä (!), ja Tomppaa ahdisti kumpainenkin. Rivistössä odottelu oli sille myös aika kova pala. Selma selvisi luoksepäästävyydestä vaikka tuomari tuli ja länttäsi kämmenensä sen pään päälle, mutta helppoa se ei tainnut sillekään olla.

Ilma oli puolenpäivän aikaan vielä suht viileä, auton mittari näytti 17 astetta kun tultiin koepaikalle, ja aurinko oli pilvessä. Matkan aikana sää kuitenkin lämpeni ja kolmannella kierroksella aurinko paistoi jo koko ajan. Onneksi taukopaikalla oli uintimahdollisuus ja koirat saivat viilennystä.

Alkumatkan vauhti oli aika hidas, noin 12–13 km / h. Selma veti ensimmäiset kilometrit niin että pyörää piti koko ajan jarruttaa, ja kun se veti vielä kaulapannassa niin luultavasti sen oli hiukan hankala hengittääkin. Seitsemän kilometrin jälkeen se oli vetänyt itsensä ihan jo piippuun, ja vaikka se tauolla ja uidessa virkosikin, oli sen elimistö jo sen verran sekaisin että se sai toisen kierroksen alussa ilmeisesti takareiteensä krampin. Selman matka jatkui siis auton perässä. Sääli, Selmalla on taatusti parempi kunto kuin hyväkuntoisella Pompulalla.

Tomppakin juoksi muiden perässä niin innolla että sekin vähän intoutui alussa vetämään, mutta koko ajan täytyi kuitenkin myös itse polkea. Tomppa oli tauoilla sen verran kuumissaan juoksemisesta, että meni oma-aloitteisesti uimaan. Koko kahdenkymmenen kilometrin reissu meni pieneltä porokoiralta ihan pirteästi remmi löysällä kipitellen, eikä se ollut matkan jälkeen edes väsyneen oloinen. Myös tottisosuuden – eli seuraamiskaavion –  Tomsku hoiteli aika iloisesti. Tuloksena hikisestä urakasta siis porokoirille epävirallinen titteli AD. Aikoinaan Huiman kanssa juostuun kokeeseen verrattuna Tomppa selvisi helpolla kun se saattoi pysytellä ravilla koko matkan, Huima kun muinoin pienempänä joutui laukkaamaan. Tottisosuus Tompalla oli kyllä paljon "vaativampi", Huiman kokeessa kun se osuus hoideltiin ryhmänä ja pienemmällä kaaviolla.

* * *
Edellisenä viikonloppuna Tomppa pääsi pitkän tauon jälkeen kokeilemaan myös agilityesteitä. Mitään vaikeaa sillä ei teetetty, ja helpoista ja lyhyistä harjoituksista se tuntui ihan jopa tykkäävän. Agilityn lisäksi Tomppa pääsi tekemään pari pientä hömppä-hakuharjoitusta metsään, ja sepä olikin Tompan mielestä kivaa!