Keskiviikkona oltiin koko porukalla Selman agitreeneissä, ja sen jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa yhteisellä lenkillä. Lenkkeily sujui yllättävin hyvin niin että Tomppa oli kiinni ja muut irti – kun Tomppa juoksi vuorollaan irrallaan niin Velmu tuppasi vähän lämpenemään remmissä. Peippo pysyi hienosti matkassa mukana, ja vaikka lenkki oli aika pitkä, niin se ei tuntunut väsähtävän yhtään. Onneksi – se kun alkaa olla aika painava kanniskeltava.    


Paimenet iltakävelyllä:


 

Uskolliset koirat isännän jalkojen juuressa:

* * *

Selman treeneissä oli 19 esteen rata, ehkä suurinpiirtein kakkosluokan tasoa, ja sitä tehtiin kokonaisena… Kun kepit oli pilkottu kahteen pätkään ja niissä oli verkot, päästiin niitäkin kokeilemaan kerran ihan kunnon vauhdista ja radan osana. Hyvin meni, kunhan muisti suunnata myös sen oman kroppansa sinne ekaan keppiväliin. 


Rata oli hiukan hankala muistaa kun ei ole puoleentoista vuoteen päässyt tekemään kokonaisia "oikeita" ratoja, mutta eiköhän sekin siitä taas petraannu harjoittelun myötä. Ekalla kierroksella Selma oli vähän varovainen johtuen varmaan ohjaajan epävarmuudesta, mutta toka kierros meni jo oikein hyvin. Eilen myös  takaaleikkaukset aitojen välissä toimivat, tosin vauhtia olisi voinut olla enemmänkin. Pakkovalssit hypyille sujuivat kivasti, samoin persjätöt.


Meidän meno alkaa ehkä pätkittäin muistuttaa jo oikeaa agilityä – vielä kun saataisiin kepit ja kontaktit pakettiin. Kontakteja tehtiin taas erikseen aalla, ja ekan kerran päättömän syöksymisen jälkeen Selma osasi jo itse vähän  rauhoittaa menoa. Vaan vielä on matkaa siihen että Selman saa seisahtumaan kontaktille kesken radan.   Lisenssi on kuitenkin jo ostettuna: hyppärit, täältä tullaan!

* * *

Peippis oli agikentällä jo aika lailla kotonaan, tosin koiriakaan ei ollut paikalla kuin Sofi ja vieraileva aussi. Aussinarttu syöksähti vielä tervehtimäänkin kesken ratansa (ihan ystävällisin elkein), eikä se käsivarren mitan päähän pysäytettynä pelottanut Peippoa onneksi ollenkaan. 


Kotosalla ollaan jatkettu pieniä tokoharjoituksia. Sivulle ja eteen Peippo tulee istumaan käsiavun kanssa hienosti, samoin kääntyminen edestä sivulle on ketterä ja hyvä. Seuraamisen alkeita ollaan tehty lähinnä niin että imutan Peipon perusasennosta toiseen. Maahanmenoa ollaan naksuteltu jalkojen alle, tänään Peippo oli ehkä jo vähän jyvällä aiheesta koskapa meni maahan vielä sen jälkeenkin kun oli tullut jo ryömien ali.


Hoitotoimenpiteet sujuvat ihan pienellä venkoilulla, ja harjaamisesta Peippo tuntuu jopa tykkäävän. Ainakin silloin kun ei tukistele. 
Vauhti tuntuu kuitenkin lisääntyvän hissukseen päivä päivältä, ja välillä jo pitää vähän koittaa roikkua lahkeessakin tai purra sormesta. Helppo pentu se on edelleen, ja oikeastaan ainoa hankaluus tähän mennessä on ollut se että Peippoa ei tahdo saada autosta tai häkistä ulos, vaan se jäisi mielellään pötköttelemään autoon. Kovalla innolla se on myös aina kampeamassa kyytiin mukaan.