Helatorstaista saakka Pirttimäen elämää on myllertänyt pikkuinen Peippo. Myllerrys on kyllä jäänyt luultua vähäisemmäksi, sillä Peipponen on oikein killtti ja rauhallinen tyttö. Jopa Tomppa tuntuu tykkäävän siitä – ja se on jo aika paljon se!


Selman kanssa pikkuinen pääsi olemaan ihan vapaasti jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Selmalla on pitkä pinna, se komentaa kun on tarvis ja on pennun kanssa rauhallinen. Leikkikaveria Selmasta ei oikein vielä saa, mutta taatusti sitten kunhan Peippo vielä hiukan kasvaa. Muutoin leikkikavereita kyllä riittää omasta takaa kun Tomppa tykkää leikkiä (joskin sen leikkejä pitää vielä hiukan valvoa), ja Velmu nyt tietenkin leikkisi pienen kanssa vaikka aamusta iltaan jos vaan annettaisiin. Nyt pitääkin pennuille opettaa että sisätiloissa ei remuta ollenkaan.


Puolentoista viikon aikana ollaan ehditty tehdä Peippiksen kanssa jo vaikka mitä. Jälkiä se on "ajanut" jo useamman, ja ekan jäljen melkoisen ihmettelyn jälkeen homma on sujunut oikein hyvin. Luoksetulo on tällä hetkellä sillä mallilla että Peippo syöksyy vaikka kesken leikin luokse kun kutsu käy. Tästäkin kyllä taitaa olla kiittäminen kasvista . Tokojuttuja ollaan myös pikkuhiljaa höpsötelty, ja maaperä tuntuu olevan oikein otollinen. Lenkillä Peippo saattaa jo oma-aloitteisesti tarjota eteen istumista. Maahanmenoa ja sivulletuloa ollaan vähäsen kokeiltu, ruutuun tutustuttu, sekä muovista noutokapulaa mallailtu suuhun. Vaikutteita on lisäksi käyty ottamassa Selman agilitytunneilta sekä hallissa että ulkona, ja sunnuntaina Peippis vieraili Ryttylässä agilitykurssilla. Ja onhan se tietty päässyt itsekin jo kokeilemaan putkea ja pussia – jotka suoritettiin ilman pientäkään epäröintiä!


Koska kotiympyröissä on vain metsää ja metsän eläimiä, ollaan koitettu muistaa aina silloin tällöin käydä kääntymässä myös sivistyksen parissa. Jokelan ja Kellokosken keskustoihin ollaan tutustuttu, ja Vammalassa päästiin käymään kaupunkikävelyn lisäksi torilla. Suomenlinnan lautalla oli hyvä ottaa pienet tirsat jotta jaksoi sitten sukuloida perille päästyä. Ja tietty ollaan käyty myös eläinkaupassa katsomassa papukaijoja ja kaneja! Muusta eläinkunnasta Peippo on tavannut myös ponin, joka oli pelottava, sekä fasaanin, joka oli epäilyttävä. Hevosiin olisi syytä tottua aika pikaisesti kun niitä meidän omassa lenkkimetsässäkin liikuskelee.


Peippo on vielä aika kömpelö ja "löysä" , mutta luultavasti jokapäiväiset metsälenkit ja leikkihetket sporttistavat nopeasti. Ja hienosti se jaksaa käppäillä sekä metsässä että kadulla remmissä! Voisi kuvitella Peiposta tulevan isona aika suuren – yhdeksän viikon punnituksessa sen paino oli jo 8,8 kiloa, ja se on hoikassa kunnossa. Tassut ovat myös valtavat, ja jokaisen uuden tuttavuuden ensimmäinen kommentti koskeekin yleensä Peipon hassuja karvatassuja. 


Jännä nähdä mitä Peipposesta aikaa myöden kasvaa. Nyt se on ainakin rauhallinen ja ihmiselle nöyrä. Jos toisten koirien leikki menee liian rajuksi se protestoi kiukkuisesti, samoin vieraille koirille pitää koittaa murista kun pelottaa. Vaikka Peippo on rauhallinen, on se myös utelias, ja joka paikka pitää tutkia ja ennen kaikkea haistella. Ahne se ei ole - namit kyllä onneksi kelpaavat hyvin, mutta oikea ruoka ei ihan aina maistuisi. Tähänkin on kyllä löytynyt lääke kun Peippo on laitettu ruokailemaan yhdessä isojen koirien kanssa. 


Kauheasti Peippo ei asioita jännittele, tai jos jännittääkin niin se sopeutuu yleensä nopeasti. Autossa se matkustaa sievästi ja hiljaa, ja menee autoon mielellään. Myös kotona se osaa olla aika hyvin yksin, yleensä ainakin sekä kotoa lähtiessä että sinne palatessa on ihan hiljaista. Sitähän ei sitten tiedä mitä siinä välissä ehtii tapahtua... Ensimmäisen työpäivän aikana Selma oli murtautunut Peipon lukaaliin seuraksi, mutta mitään ei ainakaan oltu hajotettu.  Aika ärsykeherkkä Peippo tuntuu olevan, ja varsinkin hämärissä se kuvittelee näkevänsä kaikkea mille pitää murista ja haukkua. Yöt on nukuttu hyvin ja rauhassa. Yöllisen pissareissun jälkeen Peippo saattaa vähän aikaa huvittaa itseään leikkimällä, mutta antaa sitten vastaavasti aamuisin nukkua vaikka miten pitkään. Ja pissavahinkoja ehti puolentoista viikon loman aikana tulla sisälle kokonaista kaksi kappaletta, neidillä tuntuu olevan seurapiirirakko. 


Viikonloppuna Peippis molskahti Selman perässä vahingossa järveen, ja katosi uppeluksiin niin että karvaakaan ei enää näkynyt. Sieltähän se sitten pulpahti pintaan ja räpiköi rantaan, eikä sen jälkeen edes pelännyt vettä. Monesti se on jo kahlannut niin pitkälle että maha kastuu, mutta ei ihan vielä ui. Selma on tässä asiassa aika hyvä roolimalli – jos ei Selmaa katselemalla opi uimaan, niin ei sitten millään! Aika monessa lätäkössä ollaankin jo ehditty kahlailla.


Peippo on rauhallisuudestaan huolimatta kova tyttö leikkimään. Se tykkää itsekseenkin pyöritellä kongia ja heitellä ja nyppiä lelujaan vaikka kuinka kauan, mutta ihmisen kanssa leikkiminen se vasta kivaa onkin. Se vetää lelua voimalla ja jaksaa noin pieneksi leikkiä yllättävän kauan. Mukavaa että sitä todennäköisesti pystyy isonakin palkkaamaan sekä lelulla että namilla. Ja kyllä se vaan on mukava tyttö muutenkin, tuo meidän pikkuinen Peipponen.