Vappuaattoillasta lähdettiin koko konkkaronkka ajelemaan mökille. Ihan ei perille saakka päästy kun auto alkoi lakkoilemaan, ja siinä jäähtymistä odotellessa ehdittiin ajaa jälki / malinuaa viereisellä heinäpellolla. Selman jälki vanheni puolisen tuntia ja pituutta oli  ehkä parisataa metriä, keppejä taisi olla viisi. Janaa piti mennä parikymmentä metriä ennen jäljelle päätymistä, ja jälki oli ensimmäinen jossa ei ollut yhtään namia.

Jana meni kohtalaisen suoraan, mutta taas Selma otti takajäljen. Se jäljesti väärään suuntaan muutaman metriä ja päätyi kärrytielle, ja siitä sitten kääntyi oma-aloitteisesti takaisinpäin. Jäljestys sujui rauhallisesti ja kohtalaisen tarkasti. Eka kulma meni hyvin, mutta toisessa Selma eksyikin sitten perusteellisesti. Laajan kaarroksen tehtyään se kuitenkin löysi jäljen uudelleen. Vika keppi jäi löytämättä ja yhdellä vähän jarruttelin, ja mikä tylsintä,  myös loppupalkasta mentiin sujuvasti yli. 

* * *

Vapunpäivänä Selma sai jäljestää taas, jälleen alustana oli heinäpelto. Tällä kertaa jälki oli vähän pidempi, siinä oli kolme kulmaa ja ikää 45 minuuttia, eikä taaskaan nameja ripoteltuna. Pellolla tuuli kovasti, suurimmaksi osaksi sivutuulta. Keppejä neljä + loppupalkkapallo. 

Jana meni taas suht hyvin ja nyt lähdettiin heti ihan oikeaan suuntaankin. Jäljestys sujui hienosti kolmanteen kulmaan saakka, jossa tuli taas vaijerinmittainen eksyminen. Pakko varmaan jäädä tästä lähtien joka kulmaan seisomaan niin pitkäksi aikaa että suunta on varmasti oikea…  Tosin voi olla että kulmaa sotki jo tiellä tuulen yläpuolella odotellut isäntä, kun vikan kulman jälkeinen suorakin meni aika lailla haahuiluksi. Loppupalkka onneksi löytyi tällä kertaa, yksi kepeistä jäi pellolle. 

* * *

Jäljestyksen jälkeen koko remmi sai vielä juosta vähän viestiä. Tomskulla oli vähän vaikeuksia juosta toiseen päähän, ja sillä varmaan menee joku kerta ennen kuin sen saamat traumat taas tasoittuvat (kädellä näyttö vie-käskyn yhteydessä ja pieni nykäys hihnasta ).

Selma juoksi saman pätkän kuin Tomppakin, olisiko ollut reilu parisataa metriä ilman näköyhteyttä. Toisesta päästä lähetykset olivat menneet hyvin, mutta keskimmäisellä Selmalle tuli pieni black out. Se hölkötteli ekat metrit selvästi pallo hukassa, ja sitten sillä yht' äkkiä välähti mitä se on tekemässä ja se laittoi vaihteen silmään.   Selvästi se alkaa kuitenkin jo ymmärtää mikä jutun idea on, ja nauttii kovasti juoksemisesta.

* * *

Selma avasi mökillä myös uintikauden, se ehti pulahtaa veteen vapunpäivänä aika monta kertaa sekä mökillä että Vammalassa. En olekaan Selmaa nähnyt vielä yhtä innostuneena mistään, se tyttö näemmä tykkää uimisesta ihan kunnolla! Velmu sai myös kylmän kylvyn, eikä ainakaan näyttänyt saaneen traumoja asiasta.

Mukava mökkireissu koki vähän epäonnisen lopun kun hyydähdellyt auto piti lopulta  jättää huoltamon pihalle Vammalaan, kun itse jatkoimme matkaa junalla. Vammalasta Jokelaan piti käyttää kolmea eri junaa, ja se oli vähän haastavaa hommaa kolmen ison koiran ja matkatavaroiden kanssa…  Selmalle oli onneksi koppa mukana, mutta selvästi huomasi että koppapäinen koira oli kanssamatkustajista pelottava.

Ekaa junaa odotellessa vielä naurattaa:

Velmu oli väsynyt ja sitä kiukutti tavattomasti, ja kuumenneena se olisi tahtonut lähteä retuuttamaan Selmaa niskasta (mikä on nykyään kiellettyjen asioiden listalla). Onneksi se sentään nukahti aina melkein heti kun juna lähti liikkeelle. Myös Selma nukkui junassa niin sikeästi että sitä piti junaa vaihtaessa huhuilla pari kertaa ennen kuin sen sai hereille.  

Tomppaa junamatkailu vähän huoletti, mutta muutoin se oli helppo matkalainen:

Matka huipentui siihen, että odoteltiin hyisessä Jokelassa taksia melkein tunti, ja kun sitä ei vaan kuulunut niin käveltiin sitten yötä myöden kotiin. Selma ja Tomppa olivat varmaan ihan tyytyväisiä seitsemän ja puolen kilometrin iltalenkkiinsä, mutta Velmu (13 kg ) väsähti sen verran että pääsi vielä (viimeisen) kerran sylikyytiin.