Sunnuntaina Tomppa pääsi pitkästä aikaa "kaupunkilenkille" poikien kanssa:

© Varpu Siivonen

Ja maanantaina Peippo tutustui uuteen ystäväänsä, bordercollie Jerryyn:

Peippo pelkäsi aluksi Jerryä niin että murisi ja haukkui, jolloin Jerry vuorostaan alkoi aristaa Peippoa. Kun päästiin liikkeelle, kaverukset huomasivat toistensa olevan vaarattomia, ja pienen lämmittelyn jälkeen Peippo sai Jerrystä leikkikaverin.

* * *

Tiistaina käytiin porukalla Selman agilityepiksissä Tuusulassa. Alkujännitysten jälkeen Peippo otti kisapaikalla aika rauhallisesti, kunhan yksikään vieras koira ei vaan tullut liian lähelle. Ihmisiin se suhtautuu jo luottavammin, kerran se piipahti kisoja katsomassa olleen tytön eteen asentoon istumaan ja odottamaan namia. Eikä suostunut liikahtamaankaan ennen kuin sai sen naminsa. 

Selmalla käytetään kuumentavissa tilanteissa autossa kuonokoppaa, jottei se alkaisi purra häkin kaltereita. Koppa jäi kuitenkin tällä kertaa kotiin, joten Selman piti keikkua koko parin tunnin odotusaika kentän reunalla. Se on aina vähän stressaavaa kun sitä pitää pitää niin tarkkaan silmällä, ja Selma itsekin tuntui vähän väsähtävän.

Ennen meidän suoritusvuoroa haukutin sitä vähän, ja lisäksi leikittiin patukalla, ja Selma tuntuikin hiukan heräävän. Olin ennen radallemenoa stressannut siitä miten Selma suhtautuisi puomin vieressä ja yhden hypyn takana seisoviin vieraisiin ihmisiin, ja keskittynyt pitämään Selman näissä kohdin hyvin näpeissä. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että kun Selma tekee keskeytyksettä rataa, sitä ei haittaa ulkopuoliset häiriöt, eri asia sitten on jos joudutaan pysähtymään ja korjaamaan. Aan jälkeinen hyppykurvi siis sujui, samoin puomi, mutta kun hämmennyin hienosta puomisuorituksesta ja ohjasin sen jälkeen huonosti (=en ohjannut ollenkaan), ehti Selma korjauksen aikana pälyillä hiukan tuomariin päin.

Rata meni ihan vauhdikkaasti ja kivasti, yksi putki mentiin väärästä päästä ja sitten tosiaan sössittiin puomin jälkeinen putki ja hyppy ihan kunnolla. Kontaktejahan meidän ei oikeasti olisi kannattanut edes tehdä kun ei niitä osata (eikä olla puomia edes harjoiteltu kuin muutama kerta!), mutta pitihän nekin kokeilla. Aan kontaktit  sekä puomit ylösmenon Selma teki hyvin. Puomin alastuloa on vaikea nähdä edes videolta, mutta näyttää siltä sekin oltaisiin suoritettu tuomarin kädenheilautuksesta huolimatta. Eihän Selma tietty pysähtynyt niin kuin pitäisi, mutta on sillä asiasta joku haju kumminkin.

Mukava reissu, ja näitä tarvittaisiin lisää jotta Selma tottuisi vieraisiin ratahenkilöihin, ja ennen kaikkea että itse alkaisin luottaa siihen että se kyllä hoitaa hommansa. Radan ulkopuolella varovaisuus ja pieni stressaaminen on paikallaan, radalla voisi ottaa vähän rennommin...