Kesäkuun alkupuolella pitää tehdä retki Kalkkikallion kulleroita ihastelemaan. Viimeksi olin siellä kaksin Huiman kanssa, nyt meitä olikin sillä retkellä kuusi. 

* * *

Keskiviikkona ei ehditty Selman treeneihin, joten Selkku sai agilityn sijasta jäljestää. Jäljellä oli neljä kulmaa ja neljä keppiä, pituutta ehkä 400 metriä ja ikää vajaa puolitoista tuntia. Janaa jäljelle kymmenisen metriä, ja se meni kerrankin hyvin ja suoraan.

Kepeistä nousi kaikki neljä, harmi vaan että palkka (raakoja broiskun sydämiä) ei ollut ihan Selman mieleen. Onneksi taskunpohjalta löytyi lisäksi kuivanameja.

Ekan kulman Selma pyörähti tosi pitkältä mutta sai heti jäljestä kiinni uudelleen, muut kulmat menivät ihan hyvin. Noihin kulmiin auttaisi kun antaisi Selman mennä ne pidemmällä liinalla, mutta sitten taas muu jäljestys kärsii... Tällä kertaa pidin liinaa noin puolivälistä, ja meno oli jonkinverran enemmän siksakkaavaa kuin normaalisti.

* * *

Myös Peippis pääsi jäljelle Juhliksen pihalle tiistaina. Palkkana paistettua sydäntä, ja nameja yksi / askel. Pituutta vähän enemmän taas kuin viimeksi – olisiko ollut kolmisenkymmentä askelta tällä kertaa. Peippo sai odotella lipputankoon kiinnitettynä jäljen valmistumista, mikä oli sen mielestä aika ärsyttävää. Se tiesi jo selvästi mitä ollaan tekemässä, ja valjaiden pukemisen jälkeen alkoi jo haistella maata.

Jälki sujui ihan hyvin loppuun saakka, alussa kyllä piti vähän vahtia ettei Peippo palaa takaisinpäin tarkistelemaan. Nameista jäi kuitenkin vain muutama syömättä, ja vaikka eteneminen oli vieläkin rauhallista, oli remmissä ekan kerran vähän vetoakin. Ja jäljeltä pois nostettuna Peippo olisi väkisinkin halunnut palata vielä jäljestyshommiin. 

* * *

Keskiviikkona ehdittiin piipahtaa koirien kanssa myös Hyvinkäällä. Tomppa ja Selma saivat oman pienen kaupunkikävelynsä (ja Selma pääsi taas vähän possuilemaan ), ja Peippis vieraili kauppakeskus Willassa. Paljon oli pienelle ihmeteltävää, mutta aika hyvin se tuommoisissa paikoissa liikkuu. Jotkut jutut vähän arveluttivat, mutta eiköhän se kuulu tuossa iässä asiaan.

Tomppa on alkanut innostua Peipon kanssa leikkimisestä, eikä sitä tarvitse enää pitää sen kummemmin silmällä. Myös Peippo on huomannut ilmaston lämpenemisen ja tuppaa lenkilläkin roikkumaan enemmän Tompan kimpussa. Muutoinkin meidän kiltti pikku Peipponen on kadonnut viime päivinä jonnekin, ja tilalle on tullut pöydille kiipeilevä, vasten hyppivä, ja kiivaasti pureva pikku-pirulainen. Kamala, mutta ah niin ihana. 

Peipon "harrastukset" etenevät käytännössä niin, että aamuisin pidetään muutaman minuutin  "treeni"hetki, eli paljon namia, vähän leikkiä, ja hiukan tokon alkeita. Seuraamista on vähän aloiteltu imuttamalla, ja tänä aamuna kokeiltiin avo-kaukojen liikeratoja. On se vaan ihme kun noin kömpelö ja iso pentu osaa tehdä niin napakasti! Lenkillä saatetaan ottaa välillä vähän perusasentoja joko sivulle tai eteen, mutta enempiä ei pientä vielä rasiteta. Vaikka kivaahan naminsyöminen Peiposta tietty on.

Muutaman viimeisen yön Peippo on makuuhuoneesta häädettynä joutunut viettämään sisätarhassa. Ekan yön ilta ja aamu meni valitellessa, mutta seuraavana yönä se nukkui jo kiltisti ja hiljaa. Edelleen se pitää käyttää ulkona vähintään kerran yössä ellei aamulla halua siivota pissoja lattialta.