Sunnuntaina käytiin Selman kanssa imemässä Pekka Korrin toko-oppeja. Aikaa oli kullekin koirakolle varattuna 2 x 20 minuuttia, ja siinä ajassa ehdittiin harjoitella juuri sopivasti.

Eka kierros aloitettiin kättelyllä ja kehäänmenotarkastuksella. Kättelyssä tehtiin  kaksi kertaa ensin niin, että Pekka jäi eteen seisomaan ja antoi luvan palkata, kolmannella ja neljännellä toistolla otettiin vasta kättely mukaan. Selma näytti rauhalliselle vaikka kontakti vähän kätellessä hajosikin. Pää ei kuitenkaan pyörinyt eikä Selma tuntunut jännityneelle.

Kehäänmenoon saatiin oikein hyvä tekniikka harjoiteltavaksi: jäädään seisomaan tuomarin eteen ja heitetään pallo edemmäs niin että Selmaa pidetään pannasta kiinni, ja kun kaikki huomio on pallossa, ei takapään koskemisessa ole mitään ongelmia! Tarkastuksen jälkeen sitten vapautus pallolle. Näin Selmalle muodostuu tilanteessa odotus palloon. Harjoitusta muutetaan vähitellen niin, että pallo on kädessä ja tarkastuksen jälkeen seuruutetaan pätkä, jonka jälkeen pallopalkka. Lopulta (kokeessa) pallo voi olla taskussa, mutta koiralla on edelleen tarkastuksessa vain pallo mielessä eikä se huomioi tuomaria. Kehäänkin on sitten kivempi mennä positiivisissa fiiliksissä.

Varsinaisia ekan kierroksen liikkeitä meillä oli luoksetulo ja nouto. Ensin näytettiin meidän luoksetulo, joka oli ehkä vähän jopa tavallista vauhdikkaampi. Pieni kenttä oli kahdelle ryhmälle todella ahdas, ja Selma piti jättää istumaan vieraiden ihmisten lähelle odottamaan. Ei se yhtään vilkuillut sivuilleen, mutta ehkä liikkeellelähtö oli siksi tavallista rivakampi . Tähän saatiin ohjeeksi jatkaa edelleen namin sylkemistä edessä, ja lisäksi Selma kannattaisi opettaa kiertämään, jolloin sen voi lähettää luoksetulokutsun jälkeen kiertämään ja palkata vasta siitä.

Noutoon voi soveltaa samaa temppua, eli intoa lisää kiertämällä, ja loppua erikseen namin kanssa. Noutoon voi koittaa saada myös lisää vauhtia pidemmällä noutomatkalla: heitetään ensin kapula itse, jonka jälkeen avustaja käy heittämässä sitä vielä toisen samanmoisen matkan. Noutokapulalla ei kannata leikkiä koska sen jälkeen koiran voi olla vaikea luovuttaa sitä, vaan kapulan pitäisi olla yhtä neutraali koiralle kuin vaikka hyppyeste. Vauhtia voi tehdä myös juoksemalla koiraa karkuun kun sillä on kapula suussa.

Kiertämistä harjoiteltiin tuolin ympäri patukan avulla, ja yhdistettiin se kaksi kertaa luoksetuloon. Kiertäminen on vielä niin alkutekijöissään että parasta ei varmaan vielä saatu tästä irti, mutta Selma oli kyllä vauhdikas ja näytti tykkäävän kiertämisestä.

Toisella kierroksella aloitettiin taas kehääntulotarkastuksella, ja se meni pallon kanssa yhtä hienosti kuin edelliselläkin kierroksella. Millään en enää muista tehtiinkö luoksepäästävyyttä, mutta jos tehtiinkin niin ei siinä ainakaan kummempaa ollut...

Sitten harjoiteltiin henkilöryhmää kun kerrankin oli tarpeeksi (ja vielä vieraita) ihmisiä läsnä. Ekalla kerralla palkkasin vasta kun oltiin päästy ryhmästä ulos, mutta kahdella seuraavalla kerralla palkka tuli ryhmän keskellä, jotta siitä tulisi koiralle se paras paikka. Pientä kontaktirikkoa oli pahimmissa paikoissa, mutta jossain kohtaa Selma myös nojasi tiiviimmin tukea saadakseen. Varsin hyvin sujui tämä siihen nähden ettei Selma ole juuri harjoitellut.

Peruuttamista näytettiin Pekalle myös, lähinnä siitä syystä että ei oikein olla päästy siinä eteenpäin. Niinkin ilmeinen neuvo tähän saatiin, että pikkuhiljaa itse käännytään sivuttain, ja siitä sitten lopulta samaan suuntaan koiran kanssa.   Myös kättä ja omaa liikettä häivytetään niin että heti ekasta askelesta palkataan kun lähtee peruuttamaan ilman ylimääräisiä vihjeitä.

Lopuksi esiteltiin meidän alkeelliset kaukot. Takapalkan käyttämistä jatketaan, ja sillä näytettiin istu-maa -vaihdot. Seisominen demonstroitiin myös, ja se on kuulemma ihan hyvällä mallilla tuolla meidän metodilla tehtynä, eli samaan malliin jatketaan jonkin aikaa. Pitää vaan varoa että ei vedä omaa kättä liian lähelle ettei koira "painu kasaan".

Kun aikaa jäi, tehtiin vielä Selkulle eka ohjatun noudon harjoitus. Ensin kokeiltiin namipurkilla, mutta purkin takana treenaajat häiritsivät (?) sen verran keskittymistä että Selmalla ei ollut hajuakaan minne se lähetettiin. Patukalle se taas oli lähdössä niin innoissaan etten millään meinannut saada sitä pysymään merkin takana seisomassa, mutta saatiin kumminkin molemmille puolelle onnistuneet suoritukset.

Ihan päivän loppuun tehtiin vielä paikallamakuu samalla kun muut tekivät paikallaistumisen. Eka käskyllä ei mennyt maahan – varmaan siitä syystä että en odottanut evl-tyylistä käskytystä ja omat pasmat menivät sekaisin. Hyvin kumminkin makoili ihan rentona vaikka ympärilläkin tapahtui: vieruskaveri haettiin kesken kaiken rivistöstä ja koiria käytiin välillä palkkaamassa. 

Olipa hyvä päivä meille, ja tuli vähän lisää itseluottamusta tuon Selman hallinnan suhteen. Se oli käytännössä kaikki harjoitukset irti ahtaalla kentällä, eikä tullut yhtään hetkeä että olisi pitänyt pelätä sen tekevän jotain ei-toivottua. Uskaltaisikohan jo hykerrellä että harjoittelu on tuottanut tulosta – ainakin vähäsen.   Ja onhan se mukavaa Selmallekin kun voi ottaa tuommoisissa tilanteissa rennommin ja stressaamatta!