keskiviikko, 1. elokuu 2012

Heipat vuodatukselle

Uusi blogi löytyy osoitteesta
http://pirttimaenhirmut.wordpress.com/

 


maanantai, 2. heinäkuu 2012

Pacman-Peipponen

Lauantaina koukattiin viettitestaustapahtuman kautta Kiljavalle kontaktiharjoituksiin. Viettitapahtuman olisi voinut kyllä jättää väliin – homma näytti olevan pelkkää rahastusta, ja Peipon sosiaalistaminenkin meni miinukselle kun paikalla oli vähän liiankin jännää. Paluumatkalla poikettiin Mustiin ja Mirriin, josta Peippo sai kaksi uutta hienoa turkislelua (joita jo vähän testailtiin ennen maksamistakin). Kaupassakin hirvitti vielä pikkuisen, mutta ei niin paljoa etteikö lelua olisi voinut vetää. Kieli ulkona

Kiljavalla treenit sen sijaan menivät kaikilta putkeen; Selma teki ensin kontakteja (jotka ovat kyllä päässeet vähän rapistumaan)  ja kolmen esteen kiemuran jonka viimeinen este oli rengas 90° kulmassa (!). Agiharjoitusten jälkeen Selma pääsi vielä tekemään naapurikentälle tottista isäntänsä kanssa.

Pompulakin pääsi esteille – hassua että Tompan viihdeharrastelu näyttääkin nykyään olevan enimmäkseen agilitya kun ei se siitä ole oikein koskaan liiemmin välittänyt. Kivaa sillä kumminkin oli, ja seitsemän esteen radanpätkä tehtiin ihan hienosti pariin kertaan.

7492725752_9cabec2b85.jpg


7492725958_8551469e32.jpg


Peippo on höveli ja lainaa kaverillekin lempileluaan:

7492725822_84785d5191.jpg

Peippokin pääsi vuorollaan kentälle tekemään ekaa kertaa vähän kontaktiharjoituksia niin että nostin sen 2o2o -asentoon, ja lisäksi tehtiin vähän kiemuroita siivekkeiden lävitse. Ihmeesti sekin vaan sinne väleihin sujahteli ilman houkuttelua. Nauru

7492725236_7d3c01f70c.jpg

 

Palkkausta täytyy himppasen kehittää Nolostunut ja opettaa Peippo targetille.
Ekaksi kerraksi sujui kuitenkin hienosti:

7492726130_9246a96709.jpg

7492725374_04fef095c1.jpg

 

7492725548_3b76c9f7cc.jpg

* * *

Sunnuntaina Selman päänmenoksi oli varattuna n. 300 metrin jälki kuudella kepillä ja kolmella kulmalla. Kulmista yksi oli ekaa kertaa terävä, muutoin jälki oli helppo. Janaa jäljelle tällä kertaa vain vajaa 10 metriä,  ja suorasta etenemisestä oli  kanaa palkkana. Suhtkoht suoraan jana sujuikin, mutta jäljestys oli taas aika epätarkkaa ja vain yksi kulma mentiin siististi. Kepeistä jäi poimimatta ykkönen ja kolmonen epätarkkuden vuoksi.

Täytynee kokeilla miten Selman huolimattomuuteen vaikuttaa jos jälkeä vanhentaa ihan kunnolla, nyt se ei ole tainnut tehdä yhtään puoltatoista tuntia vanhempaa jälkeä. 

* * *

Selman jälkihommien jälkeen käytiin  pentujen kanssa junalla Järvenpäässä sosiaalistumassa. Junailu on Peiposta edelleen mukavaa, mutta toiset koirat sitä pelottavat kyllä ihan hirveästi.

7492726042_447be34500.jpg

Rantapuiston karvanaamat:

7492725150_ac34fa3d06.jpg

Illalla käytiin vielä taajamalenkillä Hyvinkäällä, ja siellä tuli onneksi muutama tilanne jossa rauhalliset pikkukoirat tulivat vastaan kadun toista puolta. Se on Peipolle näköjään raja jossa pelko ei ylly liiaksi – kunhan vastaantulijat eivät vain hauku.

* * *

Iltalenkillä päästiin pentujen kanssa myös taas jäljelle Martin koulun taakse. Peippo näyttäisi olevan kyllä ihan lahjakas tuossa hommassa – tällä kertaa tehtiin jo melkein kolmannes matkasta tyhjiä askelia, eikä Peippo hämääntynyt yhtään! Myös jäljen etsiminen sujui hyvin, tosin kuulemma pitäisi muistaa jo tässä vaiheessa rauhoittaa koira ennen etsimään lähettämistä. No, niin kai pitäisikin. Pituutta jäljellä oli edelleen se parikymmentä metriä, askelväli n.15 senttiä, tyhjät, ja vielä kaarros lopussa. Peipon eteneminen oli sujuvaa ja remmissä tasainen pieni veto. Namit se imuroi kuin Pacman konsanaan.

Pacman osaa imuroida jälkinamien lisäksi myös leluja:

7492725448_125c1c0a0e.jpg


Askel on pitkä ja karva kasvaa kohisten. On sitä harjattukin, vaikka hiukan turrelle näyttääkin:

7492725646_721dd603ff.jpg


Tassunpohjissakin karva on kasvanut siihen malliin, että niitäkin piti ensimmäistä kertaa leikata kun Peippo alkoi jo liikkua laminaatilla kuin bambi jäällä. Nätisti se antaa hoitaa itseään edelleen, vaikka välillä onkin vähän vaikeaa pysytellä aloillaan.

Myös hampaistosta on jo iso osa vaihtunut, ja kovasti odotellaan loppujenkin irtoamista – sen verran kiihkeää purukaluston käyttö on viime päivinä ollut. 

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Etenemisiä

 

Maanantain Peippo paranteli tassuaan eikä tehty mitään, mutta tiistaina koipi näytti olevan jo siinä kunnossa että käytiin taajamalenkillä Hyvinkäällä. Melkein koko matka kuljettiin kävelyteitä ja kummatkin pennut saivat olla vapaana. Pupujakin nähtiin – tai kuka näki ja kuka ei – Peipon huomiokyky ei ihan vielä taida olla parhaimmillaan. Nauru  Loppulenkki kuljettiin eri teitä,  ja sen verran hyvin Peippo on leimautunut että malttoi vapaanakin mukisematta lähteä emäntänsä matkaan ja jättää Velmun isäntineen taakse.


Puolivälissä lenkkiä pysähdyttiin jäljestämään. Tällä kertaa Peipon jälki vaikeutui taas kunnon harppauksen kun se sai tehdä ensimmäisen serpentiininsä. Talloessa kurvit tuntuivat aika loiville, mutta ajaessa selvisi että aika tiukkaa mutkaa oli tullut tehtyä. Matkaa reilu 50 askelta, askelväli 10–15 senttiä.


Ekan kerran Peippo sai harjoitella myös "janaa", kun annoin sen itse etsiä jäljen reilun metrin päästä. Hyvin se lähti ajamaan, eteni sopivan reippaasti, ja kerran jäljen kadotettuaan teki hienosti töitä löytääkseen sen uudelleen. Tosi hyvä harjoitus!


Myös kotitottiksessa ollaan edistytty sen verran että nyt Peippis osaa seisahtua pelkällä käskyllä jos peruutan sen edellä. Oman liikkeen jatkumista se ei vielä tietty kestä. Myös noutoleikkiin ollaan saatu vahvistusta, tosin P mieluummin jäisi retuuttamaan noutamaansa patukkaa kuin vaihtaisi sen uuteen. Paikallamakuuharjoitukset etenevät myös ihan kivasti, tosin vielä pitää naksutella aika tiheään tahtiin.

* * *

Keskiviikkona jätettiin Selman kanssa viimeinen Hausjärven treenikerta väliin, ja paikkailtiin ekaa kertaa Nina Mannerin kisaryhmässä. Verkkalenkillä ukkonen jyrisi melkein päällä, mutta yksikään koirista ei reagoinut mitenkään, Peippokaan ei onneksi ollut kuulevinaan.


Harjoituksena oli 19 esteen hankalahko rata,  josta me jätettiin tekemättä kontaktit ja kepit. Rataaantutustuessa ei oikein ollut hajuakaan miten kaikki kiemurat olisi pitänyt ohjata, mutta kun pätkissä tehtiin niin saatiin aikaan onnistumisiakin. Vaikein paikka oli twisti putkelle, mutta sekin taidettiin saada sujumaan radalla jotakuinkin neljännellä yrittämällä. Nolostunut

Radan loppupuolella piti hypätä muutamaa seuraavalle tunnille tulijaa kohti, ja ohjaajan  kipsiinmeno näkyi heti ohjauksessa. Kun odottajilla ei ollut koiria, Selma ei kuitenkaan reagoinut mitenkään.

Tosi hyvä treeni, ja hyvä kouluttaja! Ja huomatuksi tuli, että ollaan näköjään koko kesä tehty vähän liian helppoja harjoituksia – Selma kyllä menee sinne minne ohjataan, kunhan ohjaaja vaan pysyisi kartalla!

* * *

Torstaina paikkailtiin sitten Tiinan ryhmässä, paitsi että Tiina oli itse sairaana ja saatiin ainokaisen treenikaverin kanssa pähkäillä rataa ihan itse. Harjoitukseensa oli agirodun open class -rata, tosin vähän pienemmillä esteväleillä. Taas jätettiin kontaktit tekemättä, mutta muutoin tehtiin koko rataa kolmessa pätkässä.

Ainoa varsinaisesti päänvaivaa tuottanut kohta oli heti alussa. Selman kanssa se tehtiin vastakäännöksellä, mutta ehkä siihen olisi ollut joku järkevämpikin tapa. Pitää ensi viikonlopun jälkeen etsiä agirotuvideoita netistä. Ekalla kerralla kääntyessä Selma meinasi rähähtää aidan takana aika lähellä odottaneelle toiselle koiralle, karjaisulla onneksi palasi heti ruotuun. Lopuilla hypyillä varmistettiin että homma ei toistu. Iso samanikäinen narttu vastassa taisi olla Selmalle vähän liian kova pala.

Keppejä tehtiin sekä erikseen että radan osana, ja jippii, vihdoin Selma osaa tehdä ne kädellä huiskimatta – vain toiselta puolelta tosin, ja senkin ankaralla käskyttämisellä. Mutta siitä se nyt lähtee!
 Rengas oli radalla hyppysuoran keskellä, ja muutaman kerran hienosti tehtyään Selma alkoi mennä ketjun alta. Muutaman korjauksen jälkeen sekin sujui taas, kunhan en itse loitonnut sivusuunnassa liian kauas.

Treenituristina oli mukana Peippo, joka otti enimmäkseen katsomossa rauhallisesti, vaikka välillä intoutuikin haukkumaan ja vähän murisemaankin treenikaverillemme (koiralle siis, ei sentään ohjaajalle).

Kesän valoisimman yön tunnelmia kotikulmilla:

 

 7466665956_822283c53d.jpg


7466666088_6f886820d5.jpg


7466665754_cc7f699357.jpg


7466666366_d236493167.jpg


7466665614_cc54644e31.jpg

maanantai, 25. kesäkuu 2012

Juhannus

 

Juhannusta vietettiin kaikessa rauhassa kotimaisemissa lenkkeillen, uiskennellen, ja vähän treenaillenkin. Juhannusta tuli vietettyä sen verran, että naapurinsedän kokko nähtiin joella kun lenkkeiltiin ohi, ja Peipon kanssa maisteltiin ensimmäisiä metsämansikoita. Lauantaina Pee kävi juhannusvieraana kahvittelemassa - ennenkuulumattomasti ilman koiria. Peipolle vierailu oli hyväksi; sitä aluksi hiukan epäilytti kun malijengi nosti hirveän rähäkän, mutta kun vieras ei kiinnittänyt siihen mitään kummempaa huomiota vaan se sai omaan tahtiinsa tulla tekemään tuttavuutta, kohta se jo kiemurteli selällään lattialla maharapsutusten pauloissa. 


Kun aikaa oli, ehdittiin koiria taas ulkoiluttaa nelistään, pareittain ja vähän yksitellenkin. Selman ja Pompulan kanssa tehtiin ihana pitkä yöllinen kyläkierros aaton aattona. Yö oli kaunis ja kukat tuoksuivat!  Aaton suoretkellä käytiin koko porukalla, ja samalla pennut kokivat ensimmäisen eväsretkensä.  Pennut pääsivät myös kahtena päivänä yksitellen kaupunkiin, ja toinen reissu tehtiinkin oikein junalla.  Junailussa tai muutoinkaan kaupungissa ei mitään kovin järisyttävää Peipon mielestä ole, mutta vieraat koirat pelottavat yhä edelleen. Alustat sujuvat vieläkin todella hienosti – rautatieaseman läpinäkyvät ritiläportaat oikein imevät Peippoa ohikulkiessa, ja eilen testattiin pieni pätkä jyrkkiä ritiläkierreportaita S-marketin parkkihallin nurkalla. Muutoin portaat ovat tietenkin pieneltä vielä  pannassa. Siellä missä autoja ei kulje ihan lähellä, voi Peippoa huoletta pitää vapaana. Se ei sinkoile edelleenkään minnekään, vaan pysyttelee ihan lähellä.


Maalla elämyksiä saatiin mulleista, joita käytiin katsomassa aattona. Ihmetystä ne herättivät tälläkin kertaa, mutta nyt Peippo rohkeni jo istua katselemassa niitä ihan läheltä. Lampaitakin lähistöltä löytyy, pitänee kävellä joku päivä siihenkin suuntaan. Hämärissä liikkuminen on Peiposta erityisen jännittävää, silloin täytyy olla tarkkana ja puhista postilaatikoille ja muille epäilyttäville asioille. Omasta pihasta kävelylle lähteminen on myös vähän kurjaa ilman omia koirakavereita.


* * * 


Peipposen aamutreenit sujuvat omalla painollaan. Noutoa ollaan harjoiteltu vähän, sekä seuraamista ja paikallamakuuta. Eilen Peippo satutti takajalkaansa, joten nyt pitää jättää vähäksi aikaa vauhdikkaammat jutut ja lenkkeily. Toivottavasti vaiva menee levolla ohi.


Selma pääsi juhannuspäivänä kokeilemaan rahkeitaan jäljelle. Tomi teki meille ~900 metrin aika sykkyräisen jäljen monipuoliseen maastoon, joka oli paikoin aika vaikeaa. Keppejä oli 6, ikää vajaa pari tuntia ja lopussa namipurkki.


Jana oli taas surkeaakin surkeampi ja jouduin ottamaan Selman kaksi kertaa takaisin kun lähti aivan vinoon. Jäljen se löysi tavalliseen tapaan helposti, ja lähti heti oikeaan suuntaan. Varsinkin alkumatkan Selma ajoi todella korkealla nenällä – hiukan ihme juttu kun jälki oli noin vanhakin, eikä juuri tuullut. Alkumatkan jälkeen se tarkensi vähän, ja heinikkoiset kohdat mentiin kaikkein huolellisimmin. Kepeistä jäi löytymättä kakkonen ja vitonen, ja loppupalkan päältä oltaisiin menty sujuvasti yli.


Harjoitus oli kuitenkin oikein hyvä ja saatiin kummatkin varmaan vähän lisää  luottamusta. Yhdessä kulmassa Selma teki puoliympyrän väärään suuntaan, mutta muutoin kulmat ja kaarteet (joita todellakin riitti) menivät hyvin. Seuraavaksi aletaan sitten pähkäillä niitä janoja, niissä sitä puuhaa riittääkin kesälomaksi.


* * *


Lauantaina kaikki koirat pääsivät myös juoksemaan viestiä, Peippo ekaa kertaa ja muut pitkän tauon jälkeen. Selma oli alkuun hiukan kuutamolla siitä että mikäs homma tämä nyt taas olikaan, mutta oivalluksen jälkeen saatiin kuitenkin onnistunut harjoitus aikaiseksi. Tomppaa ei olisi kovin juokseminen huvittanut, tai oikeammin se varmaan taas otti painetta jostakin. Harmi, tämä kun on ollut Tomskusta ennen muinoin ihan huippuhommaa. Velmu  ja Peippo juoksivat ekan pätkänsä jälkeen loput kolme oikein hyvin, matkaa Peipolla taisi olla hurjat 30 metriä.

  


* * *


Perjantaina paitsi punnittiin, myös mitattiin kaikki koirat:

  • Tomppa: 18 kiloa ja 53 senttiä. Vähän on ylikokoa.
  • Selma: 27 kiloa ja 62,5 senttiä. Selma on tainnut taas vähän laihtua.
  • Mini-mali Velmu: 20 kiloa ja 55 senttiä. 
  • Pikkuinen Peippo: 14 kiloa ja 47 senttiä.

Peippo on äiskäänsä kasvusta jonkin verran edellä, ja aika isohan siitä luultavasti tulee.


Peiposta on kehkeytynyt iän myötä melkoinen pureva ja hyppivä riiviö. Ei se lujaa pure, ja monesti se haluaisi ihan vain nypyttää kädestä tai imeskellä hiuksia.  Vaatehuoneen ovea ei voi unohtaa yhtään auki tai muutoin Peipponen kaahaa kohta sukkahousut suussa pitkin kämppää. Vauhti siis lisääntyy iän myötä, samoin ahneus. Ruoka-ajan lähestyessä Peippis tietää jo hyppelehtiä kylppäriin omalle paikalleen, ja vaikka kiire on, se osaa odottaa ihan niin kauan kuin saa vapaa-käskyllä luvan aloittaa. 


Sisäsiisteys koki viime viikolla takapakkia, tiedä sitten miksi. Yöllä Peippo pitää käyttää edelleen pissalla jos haluaa säästyä luuttuamiselta, eikä se oikein osaa pyytää itse ulos. Mutta eipä tässä kiirettä eikä hätää, oppii sitten  aikanaan.  Sitäpaitsi alkukesän öisillä pissareissuilla on myös puolensa – takametsässä asustavan kehrääjälinnun äänimaisema on tullut kovin tutuksi, ja kuuluipa alkukesän öinä kaulushaikaran puhaltelujakin!


* * *

Briardi vuosimallia 1898:
Eipä ole hirveästi muutosta tapahtunut, onneksi.


 

torstai, 21. kesäkuu 2012

Vähän sitä ja tätä

Vuorokaudessa ehdittiin taas monenmoista kun kieli vyön alla painettiin. Selma ja Peippo ovat saaneet aamutokoilunsa, ja Peippo edistyy aika mukavasti. Alkaa aamuinen treenaaminen Selmallakin näkyä ainakin kaukoissa.

Peipon kanssa ollaan vanhan repertuaarin lisäksi alettu harjoitella seisomista. Se sujuu hyvin kun itse peruuttaa ja pysäyttää Peippiksen kädellä, eikä kädessä tarvitse enää olla edes namia. Tänä aamuna alettiin harjoitella myös kahden lelun noutoleikkiä, ja se sujuikin muutaman toiston verran. Olisi vaan voinut lopettaa niihin muutamaan onnistumiseen eikä odottaa niin kauan että noutaminen ei enää napannutkaan. Peippo on jo niin tottunut aamun namitottiksiin, että se hetki ei taida olla ihan paras leikkimiseen.

Eilen edettiin hiukan myös Peipon jäljen suhteen, kun tehtiin ensimmäinen jälki jossa oli vähän väliä (~10 cm) askelissa. Nameja oli viitisenkymmentä (1/askel), joten jäljestä tuli myös vähän pidempi. Ja se taisi ollakin tähän astisista Peippiksen paras jälki! Peippo imuroi jokaisen namin vauhdilla, eikä nenä noussut maasta kertaakaan.

Selma agitreeneissä harjoiteltiin ympyrällä sivusuuntaista irtoamista. Selma oli poikkeuksellisesti hirveän häiriöherkällä tuulella, ja välillä sai tehdä hommia että sai sen huomion kyttäämiseltä. Ties mistä johtui. Tunnin lopuksi tehtiin vielä pelkilteen rengasta - jossa ei tunnu olevan enää ongelmia - ja verkkokeppejä.