Helatorstaina suunnattiin pennunhakureissuun Kotkan kautta, jossa isojen koirien oli määrä hölkätä läpi kestävyyskoe. Koe juostiin lentokentän liepeillä metsäteitä pitkin, ja vähän vajaa 20:n kilometrin matka kerrytettiin tekemällä kolme kertaa sama lenkki. Tauko pidettiin kummallakin kerralla samassa paikassa pienen lammen rannalla.
Koe alkoi normaalisti siruntarkastuksella ja luoksepäästävyydellä (!), ja Tomppaa ahdisti kumpainenkin. Rivistössä odottelu oli sille myös aika kova pala. Selma selvisi luoksepäästävyydestä vaikka tuomari tuli ja länttäsi kämmenensä sen pään päälle, mutta helppoa se ei tainnut sillekään olla.
Ilma oli puolenpäivän aikaan vielä suht viileä, auton mittari näytti 17 astetta kun tultiin koepaikalle, ja aurinko oli pilvessä. Matkan aikana sää kuitenkin lämpeni ja kolmannella kierroksella aurinko paistoi jo koko ajan. Onneksi taukopaikalla oli uintimahdollisuus ja koirat saivat viilennystä.
Alkumatkan vauhti oli aika hidas, noin 12–13 km / h. Selma veti ensimmäiset kilometrit niin että pyörää piti koko ajan jarruttaa, ja kun se veti vielä kaulapannassa niin luultavasti sen oli hiukan hankala hengittääkin. Seitsemän kilometrin jälkeen se oli vetänyt itsensä ihan jo piippuun, ja vaikka se tauolla ja uidessa virkosikin, oli sen elimistö jo sen verran sekaisin että se sai toisen kierroksen alussa ilmeisesti takareiteensä krampin. Selman matka jatkui siis auton perässä. Sääli, Selmalla on taatusti parempi kunto kuin hyväkuntoisella Pompulalla.
Tomppakin juoksi muiden perässä niin innolla että sekin vähän intoutui alussa vetämään, mutta koko ajan täytyi kuitenkin myös itse polkea. Tomppa oli tauoilla sen verran kuumissaan juoksemisesta, että meni oma-aloitteisesti uimaan. Koko kahdenkymmenen kilometrin reissu meni pieneltä porokoiralta ihan pirteästi remmi löysällä kipitellen, eikä se ollut matkan jälkeen edes väsyneen oloinen. Myös tottisosuuden – eli seuraamiskaavion – Tomsku hoiteli aika iloisesti. Tuloksena hikisestä urakasta siis porokoirille epävirallinen titteli AD. Aikoinaan Huiman kanssa juostuun kokeeseen verrattuna Tomppa selvisi helpolla kun se saattoi pysytellä ravilla koko matkan, Huima kun muinoin pienempänä joutui laukkaamaan. Tottisosuus Tompalla oli kyllä paljon "vaativampi", Huiman kokeessa kun se osuus hoideltiin ryhmänä ja pienemmällä kaaviolla.
* * *
Edellisenä viikonloppuna Tomppa pääsi pitkän tauon jälkeen kokeilemaan myös agilityesteitä. Mitään vaikeaa sillä ei teetetty, ja helpoista ja lyhyistä harjoituksista se tuntui ihan jopa tykkäävän. Agilityn lisäksi Tomppa pääsi tekemään pari pientä hömppä-hakuharjoitusta metsään, ja sepä olikin Tompan mielestä kivaa!
Tokat agilityn ulkotreenit alkoivat lupaavasti kun Selma – joka on normaalisti hipihiljainen tilanteessa kuin tilanteessa – alkoi ääntää matkalla autosta kentälle. Lievää lämpenemistä siis ilmassa! Selman syttyminen alkaa pikkuhiljaa näkyä myös vauhdissa, vaikkei se mikään ihan raketti vielä ole:
Video on ratapätkän toiselta suorituskerralta, ekalla se kadotti ohjaajan toiselta putkelta tullessa. Kepit menivät kerralla aika hyvin eikä niitä tarvinnut hinkata, sen sijaan rengasta hinkattiin taas useampi toisto ja lopuksi minirengas vielä vuorattiin kelmulla. Pitäisi vissiin harjoitella tätäkin.
Mukavat harkat, ja tuommoista helpompaa ja nopeampaa pätkää oli vaihteeksi tosi kiva tehdä! Videolta tosin huomaa että ohjaajalla on lieviä vaikeuksia juosta ja ohjata samaan aikaan.
Perjantaina ja maanantaina Selma jäljesti. Ongelmia oli taas lähinnä janalla ja vikoissa kulmissa, itse jäljestys aika hyvää. Perjantaina huomasi selvästi että pallopalkan odotus saa Selman hötkyilemään vähän liikaa jolloin keskittyminen katoaa, joten maanantaina lopussa odotti Selman pettymykseksi ruokapalkka. Maanantaina eksyttiin vaikeammassa maastossa ennen vikaa keppiä ihan kunnolla – onneksi harhailu tuotti tulosta ja Selma löysi jäljen vielä uudelleen juuri ennen keppiä. Loppupalkkakin kyllä maistui, mutta selvästi Selma odotti palkaksi myös palloa.
* * *
Ennen tiistain jäljenajoa käytiin Kelliksellä tokoilemassa. Selma oli autosta otettuna niin mahdoton että teki jo mieli pakata se takaisin autoon ja lähteä kotiin, mutta kummasti se ehti rauhoittua ennen treenien alkua. Luoksepäästävyyden sijasta otettiin kättely, joka sujui oikein hyvin. Paikallamakuu ja -istuminen n. 12 koiran rivistössä meni myös hyvin, vaikka yksi koira taas lipesikin ja häiriötä oli muutenkin aika tavalla kun viereistä taloa purettiin samaan aikaan.
Kahteen ryhmään jaettuna tehtiin varsinaisina liikkeinä jääviä (kaikki ok), seuraamista (oikein hyvää), askelsiirtymiä (peruuttaa Selma ei osaa), sekä kaukoja. Kaukoihin pitäisi alkaa ujuttaa istu-maan lisäksi oikeita käsimerkkejä, ja ehkä näitä pitäisi joskus myös muistaa treenata!
Harkkojen lopuksi juteltiin vielä joku aika kouluttajan kanssa, ja Selma makoili
siinä ihmisten ja koirien lähellä oikein rennosti:
Namien vähentäminen ja patukkapalkan lisääminen on tuonut vauhtia myös tokoiluun:
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa:
* * *
Perjantaina ehdittiin pyöräillä kunnon vauhdikas 16 km:n lenkura molempien isojen kanssa. Keskinopeus koko matkalta oli n. 15 km/h, ja kovimmat vauhdit ehkä n. 27 km/h. Tomppa pysyy ravilla pidempään kuin ennen, ja se tykkää kovasti juoksemisesta varsinkin kun Selma kirittää. Nopein vauhti Selman kanssa rinnan juosten on ollut vajaa 40 km/h(!). Selman vauhti sitten taas on ihan oma lukunsa...
* * *
Lauantaina käytiin Savonlinnassa bongaamassa pikkuinen Peippo, ja pitihän se samalla käydä ihastelemassa myös Olavinlinnaa.
Kerrankin kummatkin poseeraavat skarppeina:
Velmu näyttää kovin viattomalta, vaikka laittoikin koko Savonlinnan hyrskyn myrskyn:
Selma pääsi treenaamaan agilitya ulkokentälle ekaa kertaa ikinä, kun HauHaun ulkokausi alkoi Tarjan omalla kentällä Hausjärvellä. Kenttä oli kiva ja mukavan iso, ja ryhmä meille varmaan ihan sopiva vaikka joukossa jo kisaavia koiria olikin.
Harjoitus sisälsi useampiakin aika vaikeita kohtia, joista me lopulta selvitettiin kaikki hypyillä tehdyt kuviot ihan hyvin. Vaikeuksia tuotti sen sijaan rengas sekä pimeä putkikulma, ja kontaktit jätettiin tällä kertaa kokonaan tekemättä. Ainoalla pidemmällä suoralla kävi niin että Selma pinkoi edellä pitäen katsekontaktia, ja senhän tietää miten silloin onnistuu esteille sihtaaminen. Mutta hyvä että vauhtia alkaa löytyä.
Selma olikin aika hyvässä vireessä varsinkin harkan alkupuolella – lauantain vauhtirata ja pelkän lelupalkkauksen käyttö on varmaan tehnyt sille hyvää. Yhden kerran se näytti sille että saattaisi lähteä hätyyttelemään Tarjaa, jolloin komensin sen heti maahan. Olipa mukavaa päästä treenaamaan kahden vuoden hallitreenien jälkeen ulos!
Vappuaattoillasta lähdettiin koko konkkaronkka ajelemaan mökille. Ihan ei perille saakka päästy kun auto alkoi lakkoilemaan, ja siinä jäähtymistä odotellessa ehdittiin ajaa jälki / malinuaa viereisellä heinäpellolla. Selman jälki vanheni puolisen tuntia ja pituutta oli ehkä parisataa metriä, keppejä taisi olla viisi. Janaa piti mennä parikymmentä metriä ennen jäljelle päätymistä, ja jälki oli ensimmäinen jossa ei ollut yhtään namia.
Jana meni kohtalaisen suoraan, mutta taas Selma otti takajäljen. Se jäljesti väärään suuntaan muutaman metriä ja päätyi kärrytielle, ja siitä sitten kääntyi oma-aloitteisesti takaisinpäin. Jäljestys sujui rauhallisesti ja kohtalaisen tarkasti. Eka kulma meni hyvin, mutta toisessa Selma eksyikin sitten perusteellisesti. Laajan kaarroksen tehtyään se kuitenkin löysi jäljen uudelleen. Vika keppi jäi löytämättä ja yhdellä vähän jarruttelin, ja mikä tylsintä, myös loppupalkasta mentiin sujuvasti yli.
* * *
Vapunpäivänä Selma sai jäljestää taas, jälleen alustana oli heinäpelto. Tällä kertaa jälki oli vähän pidempi, siinä oli kolme kulmaa ja ikää 45 minuuttia, eikä taaskaan nameja ripoteltuna. Pellolla tuuli kovasti, suurimmaksi osaksi sivutuulta. Keppejä neljä + loppupalkkapallo.
Jana meni taas suht hyvin ja nyt lähdettiin heti ihan oikeaan suuntaankin. Jäljestys sujui hienosti kolmanteen kulmaan saakka, jossa tuli taas vaijerinmittainen eksyminen. Pakko varmaan jäädä tästä lähtien joka kulmaan seisomaan niin pitkäksi aikaa että suunta on varmasti oikea… Tosin voi olla että kulmaa sotki jo tiellä tuulen yläpuolella odotellut isäntä, kun vikan kulman jälkeinen suorakin meni aika lailla haahuiluksi. Loppupalkka onneksi löytyi tällä kertaa, yksi kepeistä jäi pellolle.
* * *
Jäljestyksen jälkeen koko remmi sai vielä juosta vähän viestiä. Tomskulla oli vähän vaikeuksia juosta toiseen päähän, ja sillä varmaan menee joku kerta ennen kuin sen saamat traumat taas tasoittuvat (kädellä näyttö vie-käskyn yhteydessä ja pieni nykäys hihnasta ).
Selma juoksi saman pätkän kuin Tomppakin, olisiko ollut reilu parisataa metriä ilman näköyhteyttä. Toisesta päästä lähetykset olivat menneet hyvin, mutta keskimmäisellä Selmalle tuli pieni black out. Se hölkötteli ekat metrit selvästi pallo hukassa, ja sitten sillä yht' äkkiä välähti mitä se on tekemässä ja se laittoi vaihteen silmään. Selvästi se alkaa kuitenkin jo ymmärtää mikä jutun idea on, ja nauttii kovasti juoksemisesta.
* * *
Selma avasi mökillä myös uintikauden, se ehti pulahtaa veteen vapunpäivänä aika monta kertaa sekä mökillä että Vammalassa. En olekaan Selmaa nähnyt vielä yhtä innostuneena mistään, se tyttö näemmä tykkää uimisesta ihan kunnolla! Velmu sai myös kylmän kylvyn, eikä ainakaan näyttänyt saaneen traumoja asiasta.
Mukava mökkireissu koki vähän epäonnisen lopun kun hyydähdellyt auto piti lopulta jättää huoltamon pihalle Vammalaan, kun itse jatkoimme matkaa junalla. Vammalasta Jokelaan piti käyttää kolmea eri junaa, ja se oli vähän haastavaa hommaa kolmen ison koiran ja matkatavaroiden kanssa… Selmalle oli onneksi koppa mukana, mutta selvästi huomasi että koppapäinen koira oli kanssamatkustajista pelottava.
Ekaa junaa odotellessa vielä naurattaa:
Velmu oli väsynyt ja sitä kiukutti tavattomasti, ja kuumenneena se olisi tahtonut lähteä retuuttamaan Selmaa niskasta (mikä on nykyään kiellettyjen asioiden listalla). Onneksi se sentään nukahti aina melkein heti kun juna lähti liikkeelle. Myös Selma nukkui junassa niin sikeästi että sitä piti junaa vaihtaessa huhuilla pari kertaa ennen kuin sen sai hereille.
Tomppaa junamatkailu vähän huoletti, mutta muutoin se oli helppo matkalainen:
Matka huipentui siihen, että odoteltiin hyisessä Jokelassa taksia melkein tunti, ja kun sitä ei vaan kuulunut niin käveltiin sitten yötä myöden kotiin. Selma ja Tomppa olivat varmaan ihan tyytyväisiä seitsemän ja puolen kilometrin iltalenkkiinsä, mutta Velmu (13 kg ) väsähti sen verran että pääsi vielä (viimeisen) kerran sylikyytiin.
Lauantaina oli kauden vika agilitytunti Tiinan opissa. Vapun kunniaksi rallailtiin ihan kunnolla, ja kylläpä olikin kivaa! Suurin osa tunnista oltiin vielä ainoat treenaajat, joten juoksemista nopeilla radoilla kertyi niin että seuraavana päivänä olikin reidet maitohapoilla.
Kahta eri harjoitusta tehtiin, molemmissa oli pitkät aitasuorat ja sen lisäksi mutkiteltiin aidoilta putkiin ja putkilta aidoille. Selman kanssa tehtiin käännökset persjätöin, ja jos vaan ehdin ajoissa Selman eteen, niin ne menivät aika mallikkaasti. Myös tiukat käännökset ilman puolenvaihtoa menivät aika kivasti kun Selma on hyvin kuulolla.
Eniten päänvaivaa tuotti toisen harjoituksen kuuden aidan aitasuora, joka ei ollutkaan ihan suora. Ekat neljä hyppyä olivat linjassa, ja viimeiset kaksi sen verran sivussa että Selma tuppasi väkisin kiertämään ne. Tiina näytti Gandhin kanssa miten suora ohjataan vetämällä vikan hypyn takaa, ja sen jälkeen saatiin homma luistamaan pari kertaa ihan mallikkaasti! Jopa Selman hyppyjen rytmitys parani kummasti kun ohjausta sai korjatuksi. Vauhtiakin oli tällä kertaa kivasti ja Selma selvästi nautti hommasta. Kaikki palkkaukset hoidettiin lelulla, eikä yhtään namia ei syöty hallissa ollessa.
* * *
Sunnuntai olikin sitten vähän epäonnisempi päivä kun käytiin hankkimassa keskeytys luonnetestistä. Olisi ehkä pitänyt harkita tarkempaan koko ilmoittautumista, mutta kuvittelin että tuomarilla olisi sen verran pelisilmää että antaisi minun hoitaa leikityksen itse. Vaan eipä antanut.
Sirunluku meni hyvin, ja haastattelussa Selma oli vielä aika iisisti ja pyrki enimmäkseen hihnanmitan päähän tuomarista. Leikki-osuudessa tuomari huitoi epämääräisesti kepin kanssa tuijottaen Selma-parkaa suoraan silmiin, ja Selma koitti häätää epämiellyttävän ihmisen pois näppäämällä. Videosta näkyy että hampaat käyvät hihassa, ja siihen se testi sitten päättyikin. Harmi kun haastatteluosuutta ei tullut kuvatuksi kuin kameralla, siinä näkyisi vielä se että Selma ei ehdoin tahdoin haasta, vaan oikeastaan vasta provosoituna alkaa uhkailla.
Näin tällä kertaa, vaikka eihän tulos sinänsä kauhea yllätys ollut. Toivottavasti tuo vaan ei aiheuttanut takapakkia meidän hyvin edistyneelle siedätykselle tai aiheuttanut minuun luottamuspulaa. Pyllylleen mennyt testi ei onneksi Selmaa muuksi muuta – Selkku on .
Selma väistää:
Ja provosoituu:
* * *
Luonnetestistä ajeltiin Usmiin nollautumaan, ja koirat saivat tehdä pienen viestiharjoituksen. Tomppa haahuili toiseen päähän menemisessä, ja Selma taisi luulla olevansa esineruudussa. Viestien jälkeen lenkkeiltiin Kypärälle ihanassa kevät-ilmassa.
Nähtiin jo paljon sinivuokkoja:
Ja yksi vähän kohmeinen vaskitsa:
Tomppa nautti kun pääsi juoksemaan tuoksuja täynnä olevassa metsässä:
* * *
Ja oltiinhan me lauantaina tokoilemassakin! Talven tauon jälkeen oltiin Peen ja Tapulin kanssa Kolsan kentällä, ja molemmat koirat saivat tehdä vähäsen. Tomppa lähinnä hömpsötteli, Selma teki ruutua ja luoksetuloja. Ja ennen kaikkea – Selma aloitti vuoronsa täydellisesti sujuneella kättelyharjoituksella. Myös kehäänmenoharjoitukset sujuivat mallikkaasti. Toivotaan että seuraavalla treenikerralla ei ainakaan tule mitään LT-flashbackejä!
Vihdoin lumet sulivat Hyvinkäältäkin ja ollaan päästy vapaammin kulkemaan metsässä ja vähän touhuamaan pihallakin. Keväinen metsä on houkutellut jopa aamukävelylle parina päivänä. Lenkit on viime aikoina tehty kahdessa eri porukassa, Velmu on saanut lenkkeillä ilman isoja koiria, ja Tomppa ja Selma lenkkeilevät kimpassa niin että ovat vuorotellen kytkettynä.
Tiistaina oli viimeinen hallivuoro ja kaikki koirat pääsivät kentälle. Tompallakin oli halliin kauhea kiire, ja se höpsötteli innolla vähän sitä sun tätä ja rallasi ympäri hallia patukan kanssa. Selma teki luoksetulo- ja metallinoutoharjoituksia sekä kontakteja.
Torstaina Selma harjoitteli janoja takametsässä. Kolmen eri harjoituksen pituudet vaihtelivat n. 30 metristä viiteenkymmeneen, ja jokaisen päässä oli narupallo. Lähetysetäisyydet olivat n. 15-20 metriä. Jäljenpätkät vanhenivat vähän turhan vähän aikaa, ja Selma jäljesti nenä turhan ylhäällä, eivätkä janatkaan olleet ihan suoria. Jäljen yli se ei mennyt kertaakaan. Viimeisellä janalla Selma otti takajäljen, eikä osannut korjata itse, ja sehän ei myöskään osaa kääntyä käskystä. Asia lisää opeteltavien listalle siis. Motivaatiota Selmalla oli kivasti, pitänee tehdä toinen samanmoinen jonkun ajan päästä vähän enemmän vanhennetuilla jäljillä.
Pyöräilykunto nousee kohisten ainakin Tompalla. Se ei nosta enää yhtä aikaisin laukkaa kuin muutama viikko sitten, ja intoa tuntuu olevan. Selma on hyvä jänis vaikkei Tomsku Selman kyydissä pysykään. Selma on saanut hiukan lisää massaa kahden päivittäisen ruokailun ansioista, ja se ravaa (tai laukkaa) pitkine koipineen hirveää kyytiä.
Mukavaa kun kevään tultua pääsee taas harrastamaan vaihtelevammin kaikenlaista, ja koiratkin saavat olla enemmän pihalla. Jahka saadaan koko tontti aidattua, koittaa joukkiolle oikein koiranpäivät. Ja viikon päästä pitäisi hurauttaa Savonlinnaan katsomaan minkälaisia tipusia siellä oikein pesii! Mukavaa kun on kevät!
Paarijoki tulvii, onneksi ei oltu aikeissakaan mennä tästä yli:
Sunnuntaina reissattiin Sastamalaan käyttämään terapiakoira Tomppaa palvelutalolla. Samana päivänä sattui sopivasti olemaan ÄSKK:n epäviralliset agilitykisat, ja sinnehän sitten piti mennä testaamaan miten Selma sopeutuu harrastamaan vieraassa paikassa ja kovassa tungoksessa, ja ennen kaikkea katsomaan mitä se tuumaa ratahenkilöistä. Koska meillä oli handleri mukana, tehtävä ei tuntunut ihan ylitsepääsemättömältä.
Selma ilmoitettiin kahteen starttiin putkiluokkaan, jossa sai päättää rimakorkeudenkin itse. 55 sentillä mentiin, ja niillä korkeuksilla pomppi meidän lisäksi vain yllättäen paikalle saapunut Remo. Rata oli kiva – ahtaaseen halliin oli saatu aika järkevästi kiemurtelemaan viidentoista esteen rata, jossa oikeastaan kaikki käännökset tapahtuivat putkilla. Siis helppoa, mutta ei liian helppoa.
Ekalla kierroksella handleri seuruutti Selman tungoksen läpi ja vuoroa odoteltiin nurkassa. Selma ei tainnut yhtään tietää mitä on luvassa, ja varmaan sitä sen verran häiritsi hallin ihmis- ja koirapaljouskin että se oli taas aika toisaikainen. Hienosti se kuitenkin odotteli lähdössä kun itse menin kauemmas, ja maaliin selvittiin hitaasti mutta varmasti muutamalla kiellolla.
Tokalla kierroksella uskalsin jo viedä Selman halliin itse , ja aika rennon näköisenä Selma istuskeli odottelemassa ja katselemassa hallin menoa. Tämä kierros oli yhtä hidas kuin ekakin, mutta ratasuoritus meni paremmin ja selvittiin vain yhdellä kiellolla. Onneksi radat saatiin videolle, kun luulin vain ohjanneeni huonosti kun sama kummallinen seläntaaksejäänti tuli molemmilla radoilla kohdassa missä piti kiepahtaa putkelta aidalle. Videolta selviää kuitenkin että Selma lähtee seuraamaan ohjausta ihan hyvin, mutta bongaa sitten aidan vieressä seisovan naisen ja lapsen, ja kääntyy poispäin selän taakse. Ekan radan videolla tämä näkyy vielä selvemmin. Mutta todella hyvä näin, poiskääntyminen on Selmalta oikein hyvä ratkaisu, ja eiköhän se pikkuhiljaa totu häiriöihin.
Maali oli myös aika paha paikka kun ulosmenoportti oli ihan vikan hypyn takana, ja portilla tungeksi ihmisiä. Tämä ratkaisitiin niin että kurvasin patukan kanssa aidan sisäpuolta poispäin, ja vasta sitten lähdettiin ulos kun patukka oli tukevasti suussa. Tämähän ei tietty oikeissa kisoissa käy, mutta eipä niissä ihan noin ruuhkaisat ulosmenot taida ollakaan.
Olipa taas tosi hyvä kokemus kummallekin, ja varmaan molemmat saatiin lisää itseluottamusta ja myös luottamusta toisiimme. Bonuksena saatiin vielä hienot palkinnotkin kun tultiin koko putkiluokan kolmansiksi – ja mikä mukavinta – voiton vei hienosti Remo.
Nyt pitäisi saada kalenteriin vähän lisää möllikisoja, opetella kepit, ja sitten syksyllä voitaisiinkin ehkä jo lähteä kokeilemaan virallisiin kisoihin hyppärille…
Koko lauantaipäivä piti olla varattuna työnteolle, mutta ehdittiin näemmä tehdä vähän muutakin.
Aamupäivällä käytiin Selman kanssa kokeilemassa miten jäljestäminen sujuu metsässä. Jälki oli jotakuinkin sääntöjen mukainen alokasluokan jälki (lukuunottamatta puolta kourallista jäljelle ripoteltuja nameja), enkä itse tiennyt siitä kuin aloituskohdan ja summittaisen muodon. Saatiin touhuilla Selkun kanssa kaksistaan, joten kummallakaan ei ollut minkäänlaisia suorituspaineita. Hallintaan en kiinnittänyt tällä kertaa mitään huomiota, pääasiana oli rentous ja mukava fiilis.
Janalla mentiin vähän jäljestä yli. Selma palasi ja tarkasti pari metriä väärään suuntaan, mutta korjasi nopeasti itse jäljelle. Se ajoi keskittyneesti ja näytti pysyvän hyvin jäljen päällä, myös kulmat olivat (oletettavasti) tarkat. Neljä ekaa ilmaisua hyvät ja varmat, mutta viidennellä tuli joku kummallinen black out: Selma löysi kepin, mutta jätti sen ottamatta ja jäi haahuilemaan. Nostettiin keppi yhdessä, mutta sen jälkeen Selma hukkasi jäljen ihan kunnolla ja lähti etenemään väärään suuntaan. Olin jo varma että eksyttiin, mutta niin vain Selma sai jäljen nostetuksi uudelleen kun palattiin suurin piirtein vitoskepin tienoille takaisin. Keppi oli ollut aika lähellä kulmaa/kaarretta, tiedä sitten oliko sillä jotain vaikutusta jäljen kadottamiseen. Loppu meni onneksi taas hyvin ja kutoskeppi ja loppupalkkana ollut pallo löytyivät vaivattomasti.
Harjoitus oli oikein hyvä, ja toivotaan että Selmakin sai lisää itseluottamusta päästyään vaikeuksien kautta voittoon. Seuraavaksi pitää tehdä sitten vähän helpompaa ja niitä janoja.
* * *
Agitreenit olivat poikkeuksellisesti lauantaina isossa hallissa Tiinan ohjauksessa. Selma oli matalassa vireessä jälleen, johtuen luultavasti vieraasta paikasta, ihmisistä ja Nalasta joka kommentoi Selmalle häkistään. Selman vire laskee kyllä helposti, se kun on semmoinen herkkä tyttö.
Harjoitus oli hyvä ja Tiinan treeneistä saa aina aika paljon irti. Tällä kertaa ongelmia tuotti alun hyppyjen avokulma sekä takaakierto muurille. Takaakiertoja pitäisi harjoitella enemmän, oma ohjauskin on helposti semmoinen hätäinen roiskaisu. Lopuksi tehtiin aata yksittäin, ja Tiinan tekniikka kontaktien opetukseen tuntui aika hyvälle: Selkku remmiin, pysäytys oikeaan paikkaan, sitten vasta ota-käsky, ja mennään-sanalla pidemmällä odottavalle patukalle. Tärkeää tässä on hetsata Selmaa ensin patukalla jotta se on kunnolla orientoitunut hommaan. Muutoinkin Tiina käskytti meitä unohtamaan kokonaan namien syöttämisen, kun Selmasta tulee kuulemma zombie jos sille syöttää nameja. Hyvin paljon mahdollista.
* * *
Illalla tehtiin vielä pyörälenkki isojen koirien kanssa. Tomsku tuntuu innostuvan asiasta kerta kerralta enemmän, ja jaksaa juosta aika pitkäänkin jo reipasta vauhtia. Varsinkin jos se näkee Selman edellä. Vielä sillä on matkaa AD-kuntoon, mutta toivotaan että kunto ja into vielä tästä nousevat. Selma näytti olevan aika maitohapoilla kotiin päästyä, mutta eipä ihme kun se pinkoo kuin viimeistä päivää ensimmäiset kilometrit.
Auringon jo laskiessa ajeltiin vielä Ridikselle bongailemaan lintuja ja tekemään siinä sivussa vähän eläinkokeita. Erilaisia tirppoja näkyi aika paljon, mutta lajintunnistus oli vähän heikkoa – ensi kerralla pitänee ottaa myös lintukirja mukaan. Reippaat koirat kiipesivät kumpikin vuorollaan ylös torniin, ja ihme ja kumma kummatkin pääsivät sieltä myös alas. Kumma juttu että korkeanpaikankammoinen ja epävarma Tomskukin pääsi ihan itse kumpaankin suuntaan.
Sunnuntaina käytiin Selman kanssa imemässä Pekka Korrin toko-oppeja. Aikaa oli kullekin koirakolle varattuna 2 x 20 minuuttia, ja siinä ajassa ehdittiin harjoitella juuri sopivasti.
Eka kierros aloitettiin kättelyllä ja kehäänmenotarkastuksella. Kättelyssä tehtiin kaksi kertaa ensin niin, että Pekka jäi eteen seisomaan ja antoi luvan palkata, kolmannella ja neljännellä toistolla otettiin vasta kättely mukaan. Selma näytti rauhalliselle vaikka kontakti vähän kätellessä hajosikin. Pää ei kuitenkaan pyörinyt eikä Selma tuntunut jännityneelle.
Kehäänmenoon saatiin oikein hyvä tekniikka harjoiteltavaksi: jäädään seisomaan tuomarin eteen ja heitetään pallo edemmäs niin että Selmaa pidetään pannasta kiinni, ja kun kaikki huomio on pallossa, ei takapään koskemisessa ole mitään ongelmia! Tarkastuksen jälkeen sitten vapautus pallolle. Näin Selmalle muodostuu tilanteessa odotus palloon. Harjoitusta muutetaan vähitellen niin, että pallo on kädessä ja tarkastuksen jälkeen seuruutetaan pätkä, jonka jälkeen pallopalkka. Lopulta (kokeessa) pallo voi olla taskussa, mutta koiralla on edelleen tarkastuksessa vain pallo mielessä eikä se huomioi tuomaria. Kehäänkin on sitten kivempi mennä positiivisissa fiiliksissä.
Varsinaisia ekan kierroksen liikkeitä meillä oli luoksetulo ja nouto. Ensin näytettiin meidän luoksetulo, joka oli ehkä vähän jopa tavallista vauhdikkaampi. Pieni kenttä oli kahdelle ryhmälle todella ahdas, ja Selma piti jättää istumaan vieraiden ihmisten lähelle odottamaan. Ei se yhtään vilkuillut sivuilleen, mutta ehkä liikkeellelähtö oli siksi tavallista rivakampi . Tähän saatiin ohjeeksi jatkaa edelleen namin sylkemistä edessä, ja lisäksi Selma kannattaisi opettaa kiertämään, jolloin sen voi lähettää luoksetulokutsun jälkeen kiertämään ja palkata vasta siitä.
Noutoon voi soveltaa samaa temppua, eli intoa lisää kiertämällä, ja loppua erikseen namin kanssa. Noutoon voi koittaa saada myös lisää vauhtia pidemmällä noutomatkalla: heitetään ensin kapula itse, jonka jälkeen avustaja käy heittämässä sitä vielä toisen samanmoisen matkan. Noutokapulalla ei kannata leikkiä koska sen jälkeen koiran voi olla vaikea luovuttaa sitä, vaan kapulan pitäisi olla yhtä neutraali koiralle kuin vaikka hyppyeste. Vauhtia voi tehdä myös juoksemalla koiraa karkuun kun sillä on kapula suussa.
Kiertämistä harjoiteltiin tuolin ympäri patukan avulla, ja yhdistettiin se kaksi kertaa luoksetuloon. Kiertäminen on vielä niin alkutekijöissään että parasta ei varmaan vielä saatu tästä irti, mutta Selma oli kyllä vauhdikas ja näytti tykkäävän kiertämisestä.
Toisella kierroksella aloitettiin taas kehääntulotarkastuksella, ja se meni pallon kanssa yhtä hienosti kuin edelliselläkin kierroksella. Millään en enää muista tehtiinkö luoksepäästävyyttä, mutta jos tehtiinkin niin ei siinä ainakaan kummempaa ollut...
Sitten harjoiteltiin henkilöryhmää kun kerrankin oli tarpeeksi (ja vielä vieraita) ihmisiä läsnä. Ekalla kerralla palkkasin vasta kun oltiin päästy ryhmästä ulos, mutta kahdella seuraavalla kerralla palkka tuli ryhmän keskellä, jotta siitä tulisi koiralle se paras paikka. Pientä kontaktirikkoa oli pahimmissa paikoissa, mutta jossain kohtaa Selma myös nojasi tiiviimmin tukea saadakseen. Varsin hyvin sujui tämä siihen nähden ettei Selma ole juuri harjoitellut.
Peruuttamista näytettiin Pekalle myös, lähinnä siitä syystä että ei oikein olla päästy siinä eteenpäin. Niinkin ilmeinen neuvo tähän saatiin, että pikkuhiljaa itse käännytään sivuttain, ja siitä sitten lopulta samaan suuntaan koiran kanssa. Myös kättä ja omaa liikettä häivytetään niin että heti ekasta askelesta palkataan kun lähtee peruuttamaan ilman ylimääräisiä vihjeitä.
Lopuksi esiteltiin meidän alkeelliset kaukot. Takapalkan käyttämistä jatketaan, ja sillä näytettiin istu-maa -vaihdot. Seisominen demonstroitiin myös, ja se on kuulemma ihan hyvällä mallilla tuolla meidän metodilla tehtynä, eli samaan malliin jatketaan jonkin aikaa. Pitää vaan varoa että ei vedä omaa kättä liian lähelle ettei koira "painu kasaan".
Kun aikaa jäi, tehtiin vielä Selkulle eka ohjatun noudon harjoitus. Ensin kokeiltiin namipurkilla, mutta purkin takana treenaajat häiritsivät (?) sen verran keskittymistä että Selmalla ei ollut hajuakaan minne se lähetettiin. Patukalle se taas oli lähdössä niin innoissaan etten millään meinannut saada sitä pysymään merkin takana seisomassa, mutta saatiin kumminkin molemmille puolelle onnistuneet suoritukset.
Ihan päivän loppuun tehtiin vielä paikallamakuu samalla kun muut tekivät paikallaistumisen. Eka käskyllä ei mennyt maahan – varmaan siitä syystä että en odottanut evl-tyylistä käskytystä ja omat pasmat menivät sekaisin. Hyvin kumminkin makoili ihan rentona vaikka ympärilläkin tapahtui: vieruskaveri haettiin kesken kaiken rivistöstä ja koiria käytiin välillä palkkaamassa.
Olipa hyvä päivä meille, ja tuli vähän lisää itseluottamusta tuon Selman hallinnan suhteen. Se oli käytännössä kaikki harjoitukset irti ahtaalla kentällä, eikä tullut yhtään hetkeä että olisi pitänyt pelätä sen tekevän jotain ei-toivottua. Uskaltaisikohan jo hykerrellä että harjoittelu on tuottanut tulosta – ainakin vähäsen. Ja onhan se mukavaa Selmallekin kun voi ottaa tuommoisissa tilanteissa rennommin ja stressaamatta!
Kaikkien karvaisten kanssa ehdittiin puuhailla pääsiäisen tienoilla monenlaista. Tomppa sai jäljestää mökkireissulla kevään ihkaensimmäisen jäljen – joka meni kyllä ihan luokattoman huonosti. Jälki kulki myyränkoloja täynnä olevan pellon poikki, mutta myyrät eivät sitten olleetkaan se ongelma, vaan Tompan ilmeinen stressaantuneisuus. Sai se onneksi poimituksi muutaman kepin ja löysi loppupalkan. Jatkossa ehkä katsotaan etukäteen että Tomppa on rento ja valmiina hommiin.
Keppi on löytynyt!:
Viestiä Pompula sen sijaan juoksi oikein hyvin. Matkaa oli n. 150 metriä, eikä näköyhteyttä. Tomppa juoksi taas vauhdilla ja innolla, tämä taitaa kyllä olla Tompan suosikkilaji.
Selma jäljesti samantyyppisen jäljen kuin Tomppakin: ikää jäljellä puolisen tuntia, kulma ja kaarre sekä viisi keppiä. Jäljelle matkaa vain vajaa kymmenen metriä, eikä sekään lyhyt jana kovin hyvin mennyt. Näitä pitäisi muistaa ottaa erikseen, ja jarruttaa Selmaa voimakkaammin – kun taas Tomppa saa etsiä jäljen löysällä vaijerilla. Itse jälki meni tosi mainiosti, Selma keskittyi hyvin ja ajoi tarkasti. Keppejä löytyi neljä + loppupalkkana ollut pallo, ja ilmaisut olivat ihan ok.
Myös viestin juokseminen meni Selmalta tällä kertaa hyvin, olisikohan se nyt tajunnut kunnolla homman idean? Kiire sillä on molempiin suuntiin, ja vähän pitää varoa ettei se karkaa toiseen päähän heti pallopalkan saatuaan.
Kummallekin koiralle piti tehdä pääsiäisenä myös esineruutu, mutta Tomppa jäi sitten siitä paitsi kun oli jo lenkille lähtiessä ihan paineessa . Tehtiin sitten vain Selmalle osin lumiseen metsään kaistale, jonka takakulmissa oli esineet. Ihan tarpeeksi suurella draivilla Selma esineen etsi ja toi, ja siihen yhteen hyvään lopetettiin. Johtuneeko parantuneesta ihottumasta/vatsavaivoista vai mistä, mutta tällä otannalla Selman maastot näyttävät kaiken kaikkiaan paljon paremmalta kuin syksyllä.
Maanantaina Selma kävi kokeilemassa möllitokoilua. Siruntarkastuksessa se ekalla yrittämällä vähän murisi, toinen yritys meni hyvin. Kehääntulotarkastus sujui tiukassa otteessa murinoitta. Luoksepästävyyteen laitettiin varmuuden vuoksi koppa päähän, ja kahteen kertaan tehtynä saldo oli se että Selma oli ihan sievästi - tosin kummallakin kerralla se pienesti rikkoi kontaktin. Paikallamakuu oli kahden koiran välissä oikein rauhallinen. Yksilöliikkeistä tehtiin seuraaminen (ihan vähän tahtoi juoksu-osuudessa jätättää), jäävät (tosi hyvät) ja luoksetulo (hidas).
Muutoin pääsiäinen meni lenkkeillessä ja syödessä. Koirat olivat paljon pihalla keskenään, eikä kukaan häivinnyt minnekään vaikka ihan lähellä pellolla vilisti peuroja ja joutsenia. Pitkästä aikaa Selma ja Tomskukin innostuivat leikkimään keskenään.
Lankalauantaita vietettiin Pirunvuorella. Tomppaa pelotti edelleen korkealla olo, mutta vertaistuen voimin sitä saattoi tällä kertaa pitää siellä jopa vapaana (no eihän se vieläkään kauhean iloiselle näytä ):
Koko revohka:
Pääsiäisreissusta kotiinpaluu oli aika pettymys kun lumettoman Sastamalan jälkeen kotona odotti täysi talvi. Jäljestämisestä saa siis haaveilla vielä hyvä aikaa.
* * *
Tiistaina käytiin tavalliseen tapaan hallilla. P-nella avitti ensiksi Selkun luoksepäästävyysharjoituksissa. Koppa päässä Selma kyllä istui nätisti, mutta kontaktin kanssa oli vähän niin ja näin. Saatiin kumminkin muutama ihan onnistunutkin suoritus aikaiseksi.
Sitten tehtiin ruutua ensin lelulle ja sitten näyttöruutuna, ja lopuksi vielä kerran loppuosuus. Eipä tässä sen kummempaa, en kyllä yhtään tiedä hahmottaako Selma oikeasti ruudun, vai juokseeko se tyhjään ruutuun vain omia jälkiään pitkin. Pitänee rohkaistua kokeilemaan ensi kerralla pelkkää näyttöruutua. Sitten otettiin muutama metallikapulan nosto, ja eteentuloharjoituksia naksutellen.
Lopuksi Selma sai tehdä vielä kerran luoksepäästävyysharjoituksen, tällä kertaa isäntänsä kanssa ja ilman koppaa. Eka yrityksellä kontakti hävisi, mutta kaksi muuta menikin sitten ihan nappiin! Myös ohjattuna tehty seuraamiskaavio sujui hyvin – isännältä siis lähinnä, Selmahan osaa.
Tomsku ei ehtinyt hallilla tokoilla, mutta kotona tehtiin senkin kanssa vähän jääviä, seuraamista ja luoksetuloa. Tompan kanssa pitää kyllä niin paikkansa sanonta "kyllä se kotona osaa"!
Eiliselle hallivuorolle otettiin poikkeuksellisesti Tomskukin mukaan kun tiedettiin etukäteen ettei toisella kentällä ole sillä kertaa kovaäänistä agilityryhmää.
Pidettiin kaikki koirat autossa odottamassa vuoroaan, ja Velmun hienon treenin jälkeen Tomppa pääsi treenaamaan ilman että hallissa oli ketään muita. Kentätkin oli yhdistetty yhdeksi isoksi kentäksi, joten treenaaminen oli ihan luksusta.
Tomppa lähetettiin jo hallin toisesta päästä leluun kiinni, ja se leikkikin tosi hyvin. Se myös tokoili hirveällä innolla ja riemulla – ja miten hienosti! Ensin tehtiin ruudun alku- ja loppuosaa, sitten vähän seuraamista, liikkeestä maahanmeno ja istuminen, ja lopuksi sekä suora luoksetulo että seisomaan pysäytys. Palkkana käytettiin heitettävää namipurkkia, joka on Tomskusta ihan parasta. Lopuksi vielä leikittiin vähän. Tomppa oli koko treenin ajan ihan huippuhyvässä vireessä ja teki kaiken ihan nappiin. Ylimääräisiä taukoja välteltiin jottei Tomppa ehtisi ajatella mitään kamaluuksia.
Hiukan ristiriitainen olo tuli itselle Tompan treenistä. Parhaimmillaanhan se on tosi hyvä ja nauttii tekemisestä, mutta koevarmaa siitä ei taatusti saa koskaan kun aina ne ahdistukset putkahtavat jostain. Mutta treenaillaan nyt sen mukaan kun Tomppa haluaa, ja katsotaan mitä eteen tulee.
_ _ _ _
Selma teki eka pätkällä myös tokoa. Ensin leikittiin vähän, sitten lähetys pallolle ruutuun, lähetys näyttöruutuun, ja lopuksi vielä seuraamaanlähtemisiä. Ruutuunmenot sujuivat hienosti, näyttöruutuun pysähtyminenkin onnistui ekaa kertaa. Seuraamaanlähtöjä tehtiin ekaa kertaa, ja Selma oli luonnollisesti ihan epävarma että saako siitä ihan tosiaan lähteä.
Sitten metallinoutoa: ekalla heitolla Selma nosti kapulan ihan mukisematta narupallopalkalla, toisella kerralla se vaati vähän painokkaamman toisen käskyn.
Peruuttamisen alkeisharjoitusten jälkeen otettiin luoksetuloa niin että istuin tuolilla heittelemässä nameja ja nami lensi aina kun Selma tuli tarpeeksi nopeasti ja tiiviisti jalkojen väliin istumaan. Vaihdoin samalla käskyn sanaan "tule". Ihan lupaavalle harjoitus näytti, saas nähdä miten tästä edetään.
Tauon jälkeen sitten agilityn pariin. Kentällä oli valmiina kujakepit, joten niitä piti päästä testaamaan. Vaan eipä se ollutkaan niin helppoa kuin olisi luullut! Homma lähti sujumaan vasta kun aloitettiin keppien loppupäästä kolmella kepillä, ja sitten siirryttiin tekemään kuutta. Loppujen lopuksi Selma meni jokusen kerran ihan varman oloisesti kuudesta kujakepistä läpi.
Sitten tahkottiin toista ikuisuusaihetta eli kontakteja. Tällä kertaa tehtiin puomin alastuloa pöydän kautta, ja aluksi oli taas melkoisesti säätämistä ennen kuin saatiin suht sujuvia ja palkattavaksi kelpaavia suorituksia. Selma oli irti, ja itse siirryin puomin eteen rintamasuunta Selmaan päin ja ota-käskyllä pysäytys. Ihan kuin se olisi jo vähän hoksannut mitä siltä halutaan.
Ihan viimeiseksi tehtiin luoksepäästävyysharjoituksia. Ensin häiriössä kontaktia, ja sitten ihan "liikkeenä" ja valmisteltuna vihjeellä "kosketaan". Pää pysyy jo aika hyvin paikoillaan, mutta silmämunat tahtovat helposti lähteä vaeltamaan häiriön suuntaan.
* * *
Sunnuntain Kellis-treeneissä Selma oli myös jälleen aikalailla koiriksi. Luoksepäästävyyttä tehtiin kahdenkin eri koulutusohjaajan tekemänä, jotka kummatkin jäivät seisomaan Selman eteen katsomatta Selmaan päin. Häiriintyihän se Selkku tästäkin jo hiukan, mutta varsinkin vikalla kerralla se häiriön lähestyessä nojasi vain tiukemmin reiteen – mikä olisi tavoitteenakin. Pääasia kuitenkin että päästiin ojentamaan ja palkkaamaan. Paikallamakuu rivistön reunimmaisena Pommin vieressä meni myös hyvin. Hiukan Selma haisteli ja pääkin vähän pyöri, mutta muuten ihan ok pariminuuttinen. Taas yksi koira lähti kauempaa rivistöstä hölkkäämään ohjaajansa luokse, mutta ei haitannut.
Liikkeinä tehtiin seuraamista ja jääviä (koko porukka yhtä aikaa), ja lisäksi luoksetuloa yksitellen, sekä kaukoja ja alon hyppy. Hyppyä piti tehdä käskytettynä ja se pyki aika lailla, mutta voipi olla että liian lähellä heilunut vieras mies vei Selman keskittymiskyvyn. Luoksetulo oli taas hidas, kaukot sujuivat vaihtelevasti ja kaikki muu oikein hyvin. Pääasia että Selma oli rennolla mielellä liikkeellä!
Selman treenin jälkeen Tomppa pääsi vähän kentälle isännän kanssa, ja vaikka Tomsku olikin taas vähän toisaikainen, niin iloisellehan tuo vaikutti siitä että pääsi myös vähän puuhaamaan.
* * *
Torstain agilitytreeneissä aiheena oli kepit. Radanpätkillä oli neljän kepin sarjojen lisäksi vain hyppyjä, ja niillä tehtiin sitten valsseja, persjättöjä ja yksi kappale jaakotuksiakin. Hyppyosuudet menivät hienosti, ja kepeilläkin saatiin yllättäen jokunen onnistuminen. Aika mukavat treenit aiheestaan huolimatta, ja taas ehdittiin urakoida kun paikalla meidän lisäksi oli vain Nella.
* * *
Kotosalla ei sen kummempia – hiukan pullistelua on tyttöjen välillä ilmassa silloin kun Tomppa tulee sisään ja Selma on siellä odottamassa. Selma on lähinnä se joka aloittaa hännännostelun, mutta ei taida Tomppakaan sen huonommaksi jäädä. Uskovat onneksi kun sanotaan. Velmun kanssa menee kummallakin hyvin. Tomppa on alkanut haastaa pentua leikkimään, ja kestää muutenkin siltä melkein millaista käytöstä vaan. Ja Velmu on todistettavasti nostanut ensimmäisen kerran koipea.
Perheen pään kanssa typykät pääsivät viime viikolla muutamaan otteeseen pyöräilemään ennen takatalven tuloa. Ihmeen pitkiä lenkkejä Tomppakin jaksaa/viitsii painella, vaikka vauhti onkin Selman mieleen ihan liian hidas. Jospa se Tomskunkin kunto siitä vähän nousisi.
Tiistain omalla vuorolla Selma sai ensin muhia seinässä kiinni ja katsella kun Velmu teki luoksetuloja. Sen jälkeen se sai itsekin tehdä muutaman pentuluoksetulon, joiden jälkeen se olikin aika passelissa vireessä. Pitää ehkä alkaa enemmän kiinnittämään huomiota parempaan vireeseen, Selma kun on kuitenkin perusrauhallinen koira. Voi olla että paremmassa vireessä se keskittyisi myös tekemiseen paremmin eikä kyttäilisi turhia?
Muina tokojuttuina tehtiin metallin nostamista, joka sujui puolipakolla, sekä avo-kaukoja takapalkalla. Takapalkka itsessään on Selmalle niin vaikea juttu, että sitä pitää harjoitella aika paljon ihan erikseen.
* * *
Pienen tauon jälkeen tehtiin pari kertaa keppejä, ja lisäksi keinua pysäytysten kanssa. Sitten ratamestari teki meille hauskan yhdeksän esteen radanpätkän, joka sisälsi mm. takaakierron (matalalle) muurille, sekä neljän aidan jonon joka piti mennä välistävedoin. Selman kanssa tehtiin harjoitus ensin kaksi kertaa, jonka jälkeen Selkku pääsi vielä toiset kaksi kertaa radalle isäntänsä kanssa . Videomateriaalia ei taideta tästä tällä kertaa linkittää.
Tiistain ei-niin-hyvien hallintaharjoitusten ja torstain vielä huonompien agilitytreenien jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla kun sunnuntaina lähdettiin Kellokoskelle tokotreeneihin. Selmasta oli etukäteen koitettu purkaa ylimääräistä höyryä lenkkeilemällä, ja ehkä se hiukan auttoikin kun fiilikset treeneissä olivat kerrassaan sunnuntaisen leppoisat.
Luoksepäästävyydessä ohjeistin kouluttajaa pysähtymään reilun metrin päähän, ja tämä toistettuna kaksi kertaa sujuikin Selmalta vain pienellä silmämunien pyörähdyksellä. Lopuksi ohjaaja kulki vielä Selman sivuitse pois, eikä kontakti siinä kohden hajonnut ollenkaan.
Perään tehtiin paikallamakuun jättö sekä paikallamakuu; kummassakin vain vähän vilkuilua toisella puolella maanneeseen aussiin. En edes muista mikä koira Selman toisella puolella oli, eikä se ollut Selmastakaan yhtään kiinnostava. Välimatkaa vieruskavereihin oli reilummin kuin kokeessa, mutta oikein rauhallinen suoritus noin ekakertalaiselta rivissämakaajalta. Koiria oli makaamassa yhteensä seitsemän, eikä Selma tuntunut häiriintyvän edes kohti kävelevästä ihmisrivistöstä. Testatuksi tuli myös se miten Selma reagoi jos joku lipeää makuusta – eli ei oikein mitenkään.
Meillä kävi myös tuuri kun paikalla oli vain yksi ylempien luokkien koira, ja päästiin siten Katariina Kainulaisen vetämään neljän koiran ryhmään. Ei kyllä ehditty ottaa kuin kaksi liikettä ohjatusti, tosin Selman virekin oli niin matalalla että ehkä hyväkin niin. Ja pääasiahan meidän treeneissä oli että päästiin harjoittelemaan paikkamakuuta ja luoksepäästävyyttä sekä yleistä häiriönsietoa.
Ryhmiin jaettuna homma aloitettiin luoksetulolla, ja Selkku jäi oikein kiltisti vieraiden koirien väliin odottamaan kutsua. Ihan vähän se oli kuulemma vilkuillut toisella puolella istunutta kaveria. Luoksetulo oli kyllä huono, mutta siitä viis, sitä ehditään treenata itseksemmekin. Muiden luoksetuloharjoitusten aikana tehtiin kontaktiharjoituksia ja yksi lyhyt makuu niin että olin ihan Selman edessä kun vieruskaveria kutsuttiin. Lisäksi katsottiin vielä Selman stoppeja, niitä tehtiin ihan perinteisesti nameja heittelemällä.
Itseksemme käytiin tekemässä vielä ruutua; eka niin että ruudussa oli patukka, ja toinen näyttöruutuna perään. Nouto otettiin hyppynoutona ilman luovutusta, ja lopuksi vielä vähän alon hyppyä.
Selma oli koko treenin ajan melkoisen flegu, mutta itselle tuli taas vähän uskoa siihen että sen kanssa joskus vielä kokeisiinkin päästään. Kunhan saadaan hallinta kuntoon ja vähän tottumista ryhmässä treenaamiseen niin aletaan sitten panostaa siihen vietin nostoon.
----------
Kotioloissa Selma ja Tomppa ovat saaneet nautiskella siitä että ovat päässeet yksitellen lenkille. Varsinkin Tomppa osaa arvostaa sitä, ja se nauttii kun saa hakea "pudonneita" hanskoja ja juosta lumipallojen perässä. Eiköhän se jakamaton huomio Selmastakin ole vaihteeksi ihan mukavaa. Tompan kanssa törmättiin kuopalla yhtenä iltana supiinkin, enkä tiedä eikö Tomsku huomannut sitä ollenkaan kun ei reagoinut mitenkään. Tai sitten sillä ei vaan ollut haluja alkaa tappelemaan, supi kun löntysteli ihan rahassa siinä kymmenen metrin päässä koloseensa.
Velmu kasvaa ja komistuu, ja on pääasiassa kovin kiltti ja rauhallinen pentu. Isojen koirien pinna on venynyt sen kanssa jo vähän liiankin pitkäksi, Selma kestää siltä melkein mitä vaan (paitsi lattioiden kaivamista ) ja Tomppakin on ollut oikein kiltti täti.
Mukavaa että isot ovat noin suopeita pennulle – varsinkin nyt kun on hiukan odotustakin ilmassa.
Tänäkään vuonna epäonninen Tomsku ei päässyt poropaimeneen niin kuin oli suunniteltu, mutta muutoin lomalla riitti kyllä jännitystä. Jospa meitä sitten vaikka ensi vuonna onnistaisi ja päästäisiin ihan poroaitaan saakka.
Tenojoen rannalla Karigasniemellä oli upeat tunturimaisemat hiihdellä ja tallustella, ja Jäämeren rannallakin käytiin ihmettelemässä lumetonta Porsanginvuonoa:
Palveluskoiran ja porokoiran ero:
Erotusaidallakin käytiin, mutta eihän se ihan Vuomaselästä käynyt...
Söpö kuvausassistentti Velmu:
* * *
Ennen pohjoiseen lähtöä käytiin Pirkanmaalla. Tomppa edellä ja Selma perässä...
... ja Selma edellä ja Tomppa perässä:
Kuvista näkyi taas hyvin kuinka hurjan löysät nuo Tomskun ranteet ovat.
Ainakaan vielä ne eivät kyllä yhtään hidasta vauhtia:
Eilisissä treeneissä Tarjaa oli tuuraamassa Tiina, ja saatiin vaihteeksi vähän erilaiset treenit. Harjoituksina oli kolme kahdeksan esteen radanpätkää, joista jokaista tehtiin viitisen kertaa. Aika paljon tuli siis töitä tehtyä, ja kun harjoitukset olivat meidän mittapuulla vielä tavallista vaikeampia, niin ainakin ohjaaja väsähti täysin :-) Tiinalla on koutsinhommissa paljon tiukempi ote kuin Tarjalla, ja vaikka välillä ohjaaminen teki tosi tiukkaa, onnistumiset palkitsivat ja hommassa oli jo vähän tekemisen meininkiä.
Ihan uutena juttuna Selmalle tuli eilen jaakotus, ja lisäksi kurvaamista riitti muutenkin aika paljon. Jossain vaiheessa Selma on lakannut olemasta kiinni kädessä ja alkanut myös irrota aika hyvin.
Tiina oli sitä mieltä että juoksukontaktit saa unohtaa heti alkuunsa, ja palkata 2o2o kontakteista patukalla. Myös kuulemma ylösnousuun kannattaa opettaa oma käsky ja palkata siitä taaksepäin. Tiina muistutti myös kiinnitulokäskyn vahvistamisesta ja sen käyttämisestä myös harjoitellessa aina palkkaamisen yhteydessä.
Selma oli koko treenin ajan aika passelivireessä – se oli innokas mutta kuulolla, ja jaksoi yllättävän hyvin tahkota koko tunnin vaikeita juttuja. Se oli myös aika siivosti treenin ajan, kerran se harhautui askelen verran pussista tullessa Tiinaa kohti, mutta tuli saman tien käskyllä palkattavaksi. Jotenkin Selma tuntui suhtautuvan muutoinkin tavallista rennommin Tiinaan vaikka olikin taas Selmalle vieras ihminen. Hyvä hyvä!
Eka harjoitus (ja pieni linssilude):
Takaaleikkaus neloselle oli päivän vaikein juttu:
Kolmas harjoitus tuotti molemmille kunnolla päänvaivaa. Selman eka jaakotus:
Ja sama homma lopun valssilla:
* * * Tiistainakin oltiin hallilla, mutta siitä ei jäänyt käteen oikein mitään. Selma oli aika häiriöherkällä päällä ja kuunteli taas kovasti Velmun ja isännän ääniä käytävältä, ja muutenkin oli vähän plääh-fiilis.
Tokopuolella Selma sai tehdä isäntänsä kanssa alokasluokan liikkeet käskytettynä läpi, ja sen jälkeen tehtiin vielä vähän metallin kantamista, stoppeja ja merkkiä ekaa kertaa.
Agijuttuina oli keppejä (ei mitään edistystä), hyppy-A-putki-radanpätkää sekä ensimmäisen kerran isoa keinua. Keinu sujui namikädellä vetämällä tosi hyvin, vaikka voi olla että Selma ei naminhimossaan edes huomannut kävelevänsä vähän kiikkerämmällä alustalla.
Torstain treeneissä meidän vajaa ryhmä oli yhdistetty Miljan penturyhmään, joten harjoitteluaikaa ei tällä kertaa ollut kovin paljon.
Ensimmäiset kaksi harjoitusta tehtiin neliönmuotoon asetetuilla aidoilla. Aluksi ne piti suorittaa sisältä ulospäin kumpaankin suuntaan ja tehdä väleihin välistävedot, ja toisella kierroksella sama homma mutta ulkoa sisällepäin takaakierroin. Hauska harjoitus ja hyvin Selma suoriutui – pari kertaa liian hätäisellä käskytyksellä se pudotti riman.
Toisella kierroksella piti tehdä ristinmuotoinen kiekura aidoilla, mutta tämä meni vähän miten sattuu kun Selma keskittyi Velmun ja isäntänsä puuhien ääniin takakentällä.
Hallinta tuntui olevan tällä kertaa hiukan heikompaa kuin yleensä, ja Selma höntyili väliajat hiukan turhan huonossa kontaktissa. Samoin tuli pitkästä aikaa taas pieni rähähdys kun Milja nosti pudonnutta rimaa ja jäi seisoskelemaan vähäksi aikaa rima kädessä. Yhdellä karjaisulla Selma kyllä siitä asettui, mutta kurja homma silti. Tämän vuoden puolella ei olla kyllä taidettu käydä kertaakaan Miljan tunnilla, joten käytännössä Milja on Selmalle ihan vieras ihminen.
* * *
Loppuviikko meni flunssassa ihan hukkaan, Selman kanssa ei tehty kuin pari kertaa sisällä kaukokäskyjä ja pihalla pariin otteeseen alokasluokan hyppyä. Hyppy on tuolla harjoittelulla siinä kunnossa että otetaan sitä seuraavaksi sitten kokeen alla – mikäli sinne saakka päästään.
Noita Selman rähähdyksiä pohdittiin taas enemmänkin, ja tultiin siihen tulokseen että hallintaa on vaan parannettava ja käytävä eri paikoissa treenaamassa vieraiden ihmisten sietoa. Sunnuntaina sitten käytiinkin heti tuumasta toimeen.
Ensin Selmaa häiriköitiin omalla pihalla, ja sitten kun se kesti mukisematta vähän suuremmankin häiriön kontaktissa, lähdettiin hallille agilitykisoihin. Hallissa oli juuri sopivan tyhjää meidän tarkoituksiin, ja tehtiin siellä samaa hommaa kuin kotonakin, eli häiriönsietoa perusasennossa sekä seuraamista, ja sitten narupallopalkka hyvästä suorituksesta. Seuraamiset vieraiden koirien ja ihmisten lähellä menivät oikein hyvin, perusasennossa istuminen oli vähän vaikeampaa. Yhtään murinaa ei kuitenkaan kuulunut, eikä harjakaan tainnut kertaakaan nousta. Mikä parasta – Selma oli ihan kilttiä tyttöä myös ne ajat kun ei ollut käskyn alla. Osaa se jos vaan haluaa!
Onneksi myös Vesa sattui olemaan hallilla ja tuli auttamaan: ensin Selma perusasentoon ja kontaktiin, ja siitä vapautus syömään pois päin katsovan Vesan kädestä nameja. Lopulta Vesa sai pallutella Selmaa jo ihan kunnolla eikä Selma näyttänyt juurikaan jännityneelle. Muutoinkin hallikeikka meni yllättävän hyvin, ja saatiin taas vähän uskoa siihen että kyllä me vielä kisoihin päästään!
Sunnuntaina poikettiin myös Ridasjärvelle ottamaan ihan lyhyt viestitreeni. Selma juoksi oikein hienosti ja meinasi jopa varastaa toisessa päässä, Tomppa meni muutoin hyvin mutta poikkesi ekalla osuudella haistelemaan jotain vastustamatonta tuoksua penkkaan.
* * *
Kotona on ollut myös aika sopuisaa. Vaikka Tomppaa vielä vähän Velmu ällöttääkin, niin nekin ovat jo ottaneet ensimmäiset yhteiset leikit ja päikkärit. Selma komentaa pentua selvästi enemmän, mutta sekin aika varovaisesti.
Tiistaina Tomppa jätettiin talonvahdiksi ja lähdettiin pelkästään malivoimin hallille. Pentu sai ihmetellä hallia ja totutella meteliin, ja Selmaa uuvutettiin taas sekä tokolla että agilla.
Tokojuttuja tehtiin Selman kanssa taas taas sama valikoima, eli ruutua, kaukoja ja metallia, sekä lisäksi alkeis-luoksetulonpysäytystä. Odota-käskyllä Selma osaa pysähtyä liikkeestä seisomisessa, joten käytetään sitä muissa pysäytyksissä, ja seis-käskyä sitten kaukoissa. Ruutu taitaa olla Selmasta jo aika kiva paikka – se meni sinne useammankin kerran myös muiden touhujensa välissä.
Agipuolelta otettiin eteenlähetyksiä kolmella aidalla, hypyltä putkeenmenoja sekä keppejä. Kepit menevät aika hyvin oikealta puolelta koukkimalla, mutta huomasin etten itse osaa hahmottaa niitä kakkospuolelta ollenkaan.
Kontakteja tehtiin tällä kertaa puomilla, ja ei siitä taas kummoista tullut. Selma vaan ei osaa yhdistää estettä ja lätkää vaikka miten koittaisi, ja sitten siitä tulee epävarma kun se ei tiedä mitä siltä halutaan. Nyt yritetään kyllä ryhdistäytyä lätkäharjoitusten kanssa muuallakin kuin hallilla!
* * *
Nyt, vajaa viikko pennun taloontulosta, Tomppakin alkaa vähitellen rentoutua. Enää se ei lymyä koko aikaa toisessa päässä taloa tai pöytien alla turvassa, vaan on usein myös samassa tilassa Velmun kanssa. Jos Velmu tulee liian lähelle, se kääntää päänsä pois. Ja Velmukin on tähän asti osannut tosi hienosti hillitä itsensä Tompan lähellä.
Pitäisi vissiin harjoitella tätäkin.
:
Selvästi se alkaa kuitenkin jo ymmärtää mikä jutun idea on, ja nauttii kovasti juoksemisesta.
.
, ja aika rennon näköisenä Selma istuskeli odottelemassa ja katselemassa hallin menoa. Tämä kierros oli yhtä hidas kuin ekakin, mutta ratasuoritus meni paremmin ja selvittiin vain yhdellä kiellolla. Onneksi radat saatiin videolle, kun luulin vain ohjanneeni huonosti kun sama kummallinen seläntaaksejäänti tuli molemmilla radoilla kohdassa missä piti kiepahtaa putkelta aidalle. Videolta selviää kuitenkin että Selma lähtee seuraamaan ohjausta ihan hyvin, mutta bongaa sitten aidan vieressä seisovan naisen ja lapsen, ja kääntyy poispäin selän taakse. Ekan radan videolla tämä näkyy vielä selvemmin. Mutta todella hyvä näin, poiskääntyminen on Selmalta oikein hyvä ratkaisu, ja eiköhän se pikkuhiljaa totu häiriöihin.
Ja onhan se mukavaa Selmallekin kun voi ottaa tuommoisissa tilanteissa rennommin ja stressaamatta!
Radanpätkillä oli neljän kepin sarjojen lisäksi vain hyppyjä, ja niillä tehtiin sitten valsseja, persjättöjä ja yksi kappale jaakotuksiakin. Hyppyosuudet menivät hienosti, ja kepeilläkin saatiin yllättäen jokunen onnistuminen. Aika mukavat treenit aiheestaan huolimatta, ja taas ehdittiin urakoida kun paikalla meidän lisäksi oli vain Nella.
'
