Syvä-analyysia Huiman tokoilusta Varpun avustuksella. Mietittiin mistä sen häiriöherkkyys ja innon laantuminen johtuu.
– Kehut eivät merkitse tarpeeksi –> uusi palkkasana ja siihen kunnolla ehdollistaminen
– Virheestä ei seuraa muuta kuin vapautus ja uusi yritys
– Ei "pakkotreenausta", kaiken pitää olla kivaa – molemmista
– Kun ohjaaja rentoutuu, myös Huima rentoutuu
– Mahdollisimman paljon onnistumisia ja vähän virhemahdollisuuksia
– Paljon kontaktitreeniä (välttäen tuijottamista)
– Välillä myös ihan helppoja juttuja (vaikka namin avustuksella)
– Pinnaa pitäisi kasvattaa pikkuhiljaa ja palkkaa satunnaistaa

Johtuuko seuraamisen innottomuus paineistumisesta? Huima ottaa helposti virheistä itseensä, jolloin se väistää "bongaamalla oravia" metsästä. Toko on hyvää silloin kun Huimaa itseään huvittaa, muista antaa käskyt myös silloin.

Luultavasti myös selkäongelmat heijastuvat tähänkin hommaan, varsinkin kun on ollut tapana palkata sitä takajaloilla hyppyyttämällä..?
Paikallamakuusta Huima nousi taas, takapakkia tulee näköjään nyt ihan joka hommassa.
Tästä ei ole tie kuin ylöspäin (toivottavasti ainakaan ;-)), ja treeni-intoa saatiin taas lisää roppakaupalla : )