Ohjaaja koki ihmeparanemisen (lääkäri oli nähnyt omiaan), ja kipsi otettiin pois. Yhdellä kepillä könkkäämällä voi tehdä sentään edes jotain!
Metallinoudon harjoittelu aloitettiin taas uudelleen päällystämällä kapula cobanilla. Vähän se tuntui Huimasta edelleen epämiellyttävälle, mutta paikoin se oli jopa innoissaan touhusta. Otin ensin tuomista muutaman metrin päästä ilman luovutusta, ja sitten luovutuksia erikseen. Lopuksi saatiin jo ihan pienen pieni nouto aikaiseksi luovutuksineen päivineen : ) Nyt täytyy edetä hitaasti, poistaa cobania pikkuhiljaa kerros kerrokselta ja lisätä matkaa.
Paikallamakuu; muutama minuutti piilossa. Huima makoili suht rauhallisen näköisenä kun kurkistelin sitä ikkunasta. Sivulle palatessa sitä selvästi hirvitti epävakaa liikkumiseni, mutta pysyi kuitenkin hienosti maassa loppuun saakka. Ei välipalkkoja eikä kehumista kesken makuun.