Hiekkakuopalla personal trainerin avustuksella. Tarkoituksena oli maksimoida Huiman innokkuus, joten tehtiin niin että seuruutin Uffea ja Huima sai katsella häkissä. Kyllähän se harmitti ja äänikin oli sen mukainen.

Intoa riitti vielä omallakin vuorolla. Asekelseuraamisten jälkeen seuraamista kiinnittäen huomiota ohjauksen vähäeleisyyteen. Helposti heilun ja sählään enkä huomaa sitä itse ollenkaan. Huiman seuraaminen oli paikoin hyvää ja innokasta, välillä se herpaantui ja vilkuili metsään. Komentaminen ei auta tässä tapauksessa, vaan päin vastoin kontakti huononee entisestään ja Huima aloittaa rauhoittelun. Pitäisi muistaa aina antaa uusi käsky ja kehua heti ja iloisesti kun ottaa kontaktia. Vaikka Huima seurasikin aika hyvin ja innolla, huomasi selvästi miten liikkeenohjaaja saa ohjaajan jännittymään ja se heijastuu heti myös Huimaan. Rento ja iloinen ohjaus niin koirakin toimii.

Luoksetulo suoraan; vauhdikas, mutta perusasento ihan pikkuisen vino.

Ruutua niin että V teki ruudun ja jätti lelun sinne, Huima näki ruudun vasta perusasennosta. Ok. Toisella kerralla se lähetettiin ruutuun vinosti, edelleen ok. Kolmannella kerralla lähetys taas suoraan, mutta V heitti lelun palkaksi vasta siinä vaiheessa kun Huima oli jo ruudussa. Hyvin sujui.

Lopuksi vielä seuraamista (käännöksiä ja temponvaihteluita) pidempää pätkää välipalkoin. Välillä vähän väljää, välillä unohti mitä on tekemässä ja vilkuili metsään, kaiken kaikkiaan ihan ok kuitenkin ja paikka yleisesti ottaen tiivis ja hyvä.

Kaukokäskyt; Maa-istu pari kertaa lähempää, sitten koko sarja kauempaa (ei kuitenkaan täydestä matkasta). Vaihdot täsmälliset ja nopeat.

Paikallaistuminen otettiin ennen paikallamakuuta kuumana käyvää Huimaa rauhoittamaan. Aikaa reilu minuutti, matkaa muutama metri, parilla välipalkalla. Jokusen kerran Huima vinkaisi, mutta yleisfiilis oli kuitenkin aika rauhallinen.

Lopuksi murheenkryyni paikallamakuu. Pakko ottaa pitkä aika mutta lyhyt välimatka, Huima piipitti melkein taukoamatta. Kehu hiljaisuudesta ja kontaktista, pari välipalkkaa. Kerran nousi kun V kävi palkkaamassa ensin Huiman ja sitten Ledin, Huiman olisi pitänyt päästä ottamaan Ledinkin nami. Melkein heti noustuaan huomasi kyllä itsekin että tuli tehtyä virheratkaisu. Korjasin Huiman maahan ja taas odoteltiin sen hiljenemistä. Väärin opitun liikkeen korjaaminen on näköjään näin mahdottoman hankalaa. Miettiä sopii myös miksi paikalla istuminen on aina ollut paljon rauhallisempi... :-(

Ihan hyvä treeni kuitenkin, Huima oli innokas ja ohjaaja oppi taas vähän lisää pienen porokoiran mielenliikkeistä ja omasta ohjaamisesta.