Aktiiviviikonloppu jatkui viestitreenillä. Huima ehti jäljestämisen jälkeen levätä pari tuntia kun taas lähdettiin tukka putkella harrastamaan.

Rutikalla oltiin ja Huimalle otettiin varsinaisesti neljä pätkää joista viimeiseen tuli myös jälki-osuus. Ensimmäisellä lähetyksellä Huima näki toisen pään (polkua), matkaa oli reilu sata metriä. Siirryin siitä kymmenisen metriä eteenpäin niin että näköyhteys katkesi, ja sitten lähetys takaisin. Sillä välillä kun Huima juoksi tätä pätkää, lähdin vajaan sata metriä metsään ja piiloon kiven taakse. Hyvin löysi eikä jäänyt yhtään epäröimään.

Vaikka välissä on ollut pitkä tauko, Huima muisti hyvin mistä hommassa on kyse. Intoa riitti ja vauhtia myös. Kerran se haukahti toisessa päässä kun olisi ollut jo kiire lähteä takaisin, mutta rauhoittui ennen lähetystä. Molemmissa päissä taukoa oli vain puolisen minuuttia, pitää sitä sitten lähteä jossain vaiheessa pidentämään kunnolla.

Kyllä jäi taas hyvä mieli kun näki miten Huima nauttii tekemisestä ja onnistumisista : )