Huima oli varsin ripeä tämän illan agilitytreeneissä. Ohjaaja sai ohjeeksi olla "ketterä mutta rauhallinen", mutta hiukan poukkoiltiin silti siellä sun täällä...

Rata oli vaikea (varsinkin ohjaajalle); mentiin ensin kolme pientä ympyrää toisessa päässä, ja siitä sitten lähdettiin hallin toiseen päähän jossa oli hyppyjä, A ja kepit. Putkia oli yhteensä neljä, ja niihin mentiin kaikkiin "väärästä" päästä, paitsi Huima päätti pariin otteeseen tehdä homman ihan toisin... Radalla oli myös pitkästä aikaa okseri, ja kun en edes muistanut enää millä käskyllä siitä on ennen yli menty, otin sitten käskyksi pituushypyn käskyn.

Ekalla kierroksella Huima eteni "pikkuisen" nopeammin kuin ohjaaja, ja onhan siinä sitten tehtävä vähän jo omiakin päätöksiä että mille esteelle seuraavaksi mennään. Jatkoin kuitenkin rataa, enkä ottanut uudelleen, toisella kun oli niin kivaa  ;-)  Pari kertaa Huiman piti komentaa hituroivaa ohjaajaa kesken radan muuallakin kuin kepeillä, mikä on ihan uusi juttu.

Toinen kierros (heti perään) meni sitten jo huomattavasti paremmin, vaikka vauhti pysyikin ennallaan. Nyt huomasi, että Huima on oppinut jo vähän hakeutumaan esteille itse, eikä sitä tarvitse enää viedä ihan perille saakka. Yksi putki-este-hässäkkä mokattiin ihan ohjausvirheestä johtuen, ja lopun renkaasta vedettiin ohitse, mutta muutoin Huima teki oikein hienon ja vauhdikkaan radan.

Lopuksi korjattiin vielä hyppy-rengas-pöytä -systeemi.

Luultavasti Huimaa pitäisi alkaa rauhoittamaan radalla, mutta koska me nyt ei tätä niin tiukkapipoisesti tehdä, niin menköön menojaan. Pääasia on että iloa ja vauhtia löytyy  : )