Agilityssa kolmen viikon tauon jälkeen. Ensin oli aika helppo (koiralle ja ohjaajalle) rata, jossa ohjattiin koko ajan vasemmalla puolella. Kokeiltiin Huimalle puomilla namilautasta, ja kahdella ekalla kierroksella se toimikin tosi hyvin. Seuraavilla radoilla Huima koittikin sitten joka välissä karata puomille ja namille. Ensi kerralla täytyy koittaa sitten miten homma toimii jos Timo palkkaa Huiman puomin alapäässä.

Ensimmäinen rata meni varsin mallikkaasti - varsinkin ensimmäiseksi radaksi. Huima oli helppo ohjattava eikä virheitä tainnut tulla kuin kepeillä (kun päästin sen vähän liian pitkälle), ja vauhtia oli taas vaikka muille jakaa. Huiman uusin hiuksia nostattava juttu on loikka A-esteen harjan yli. Se hyppää aika pitkältä yli, mutta osuu esteeseen sitten taas ennen kontaktipintaa. Ei varmaan kamalan hyvää tee rintarangan lihaksille tämäkään juttu.

Toinen rata oli sama kuin ensimmäinen, mutta nurinpäin, ja keinun tilalla oli pöytä ja A: tilalla pussi. Meiltä alkoi aika loppua eikä ehditty kunnolla tutustua rataan, ja niinhän siinä sitten kävi että unohdin taas reitin. Lisäksi Huima karkasi namin perään puomille kun olisi pitänyt mennä pussiin. Otettiin vielä keskeltä uusiksi, ja nyt oli sitten ongelmia taas putken suun löytämisessä (se on heti hankalaa jos suu ei ole kohtisuoraan edessä), ja pöydällä pysymisessä. Pöytä on hiukan liukas - ja kun vauhtiakin on liikaa - niin ylihän siitä sujahtaa.

Hauskaahan tuo oli taas, vaikka ohjaaja sähläilikin. Katsomon kommentti Huimasta oli tänään että sen "takapää ei tiedä mitä etupää tekee".